Ruotsi ostaa neljä fregattia Ranskasta

Ruotsi vahvisti suurimman puolustustilauksensa sitten Gripen-hävittäjän: neljä fregattia Ranskan Naval Groupilta noin 40 miljardilla kruunulla eli noin 3,5 miljardilla eurolla. Kauppa luo kolmen Nato-maan merivoimiin 13 saman aluksen kokonaisuuden. Se syntyi kahdenvälisesti, EU:n yhteishankintarakenteiden ulkopuolella.

Tarjous, johon muut eivät yltäneet

Pääministeri Ulf Kristersson julkisti kaupan 19. toukokuuta. Naval Group päihitti Britannian Babcockin, joka oli liittoutunut ruotsalaisen Saabin kanssa, sekä Espanjan Navantian. Puolustusministeri Pål Jonson perusteli valintaa toimitusnopeudella, valmiiksi osoitetulla teknologialla sekä kustannusten jakamisella Ranskan ja Kreikan kanssa, joilla on jo sama alustyyppi käytössä (Theatrum Belli).

FDI-fregatti on jo operatiivisessa käytössä. Ranska otti ensimmäisen aluksensa palvelukseen lokakuussa 2025, ja Kreikka vastaanotti HS Kimonin joulukuussa 2025. Kilpailijat eivät pystyneet tarjoamaan sotalaivaa, jonka ruotsalaiset arvioijat olisivat voineet tarkastaa merellä. Naval Group vahvisti tarjoustaan lupaamalla ohjata runkoja Ranskan merivoimien omalta tuotantolinjalta, jotta Ruotsin vuoden 2030 toimitusaikataulu pitäisi (Forum Militaire).

Jousto perustuu omistukseen. Ranskan valtio omistaa enemmistön Naval Groupista. Pörssiyhtiö Babcockin kaltainen kilpailija, joka nielee jo tuntuvia kustannusylityksiä Britannian merivoimien Type 31 -fregatissa, ei voi yhtä helposti järjestellä oman kotimaan laivaston aikatauluja vientikaupan vuoksi.

Macronin suvereniteettipuhe

Presidentti Emmanuel Macron kutsui kauppaa todisteeksi "vahvasta ja suvereenista Euroopasta Natossa" (Économie Matin). Hän kehysti ranskalaisen kahdenvälisen asekaupan Euroopan strategisen autonomian voitoksi. Käytännössä valtion tukema yhtiö myi ranskalaisittain suunniteltuja sotalaivoja, joiden tuotantojärjestys ratkaistaan Pariisissa.

EU:n yhteishankintarahasto EDIP, eli joulukuussa 2025 hyväksytty European Defence Industrial Programme, ei ollut mukana. EDIP rakennettiin ohjaamaan jäsenmaita ostamaan puolustusmateriaalia yhdessä, mutta ensimmäinen rahoituskierros kattaa pienempiä tuotteita, kuten drooneja ja ammuksia. Fregatit ovat ohjelman rahoituskyvyn yläpuolella. Ruotsi valitsi kahdenvälisen tien, koska se tuotti konkreettisen toimituksen.

Tilauksen jälkeen Naval Groupin tilauskanta nousi vuoden 2025 lopussa 32 miljardiin euroon, ja FDI-alustaa käyttää nyt 13 fregattia kolmessa maassa (Le JDD, Theatrum Belli).

Ranskalainen keskus

FDI-yhteisö synnyttää myös rajat ylittävää työtä. Kreikan Salamisin telakat ovat rakentaneet runkolohkoja sekä kreikkalaisiin että ranskalaisiin fregatteihin. Ruotsi asentaa ranskalaisiin runkoihin Saabin asejärjestelmiä, kuten RBS15-meritorjuntaohjuksia ja Giraffe-tutkaa. Rakenne on silti keskusvetoinen. Ranska suunnittelee alustan, hallitsee tuotantoaikataulua ja omistaa immateriaalioikeudet. Kumppanit tuovat osia.

Italian poissaolo kertoo paljon. Fincantieri ei tehnyt tarjousta. Sen Naval Groupin kanssa perustama yhteisyritys Naviris on jäänyt odotuksista; ranskalaisamiraali kuvasi alkuvuonna 2026, ettei se ole "täyttänyt odotuksia" (Forum Militaire).

Bryssel tavoittelee yhteishankintoja, joissa maat kokoavat kysyntää ja jakavat teollista hyötyä eri puolille unionia. Käytännössä Euroopassa syntyy ranskalaisjohtoinen verkosto, joka pitää rahankäytön EU:n sisällä mutta keskittää suunnitteluvallan ja strategisen vipuvoiman Pariisiin.

Tanskan kerrotaan harkitsevan omaa fregattihankintaa. Kolmentoista aluksen kokonaisuus kolmessa merivoimassa luo jo vetovoimaa varaosien, koulutuksen ja päivityssyklien kautta. Jokainen ostaja tekee seuraavasta todennäköisemmän. Kööpenhaminan kysymys on, liittyykö se eurooppalaiseen puolustusohjelmaan vai ranskalaiseen teollisuusblokkiin. Vastaus voi olla, että ero on katoamassa.