Ruotsi vuokraa vankipaikkoja Virosta

Ruotsi alkaa ensi kuussa siirtää tuomittuja vankeja Tarton vankilaan Viroon. Taustalla on yksinkertainen kapasiteettiongelma: Ruotsin vankilat ovat täynnä, Virolla taas on tyhjää tilaa. Järjestely tuo eurooppalaiseen rikosseuraamuspolitiikkaan mallin, jossa valtio vuokraa toisen valtion vankilainfraa samaan tapaan kuin yritys vuokraisi varastotilaa. Sopimus on ratifioitu, hinnoiteltu ja valmis käyttöön. Avoimeksi jää, miten vastuu rangaistuksen täytäntöönpanosta jakautuu rajan yli.

Sopimus

Ruotsin oikeusministeri Gunnar Strömmer kertoi valtiopäiville, että Ruotsi on varmistanut Tartosta enintään 600 vankilapaikkaa (Riksdag). Molempien maiden parlamentit hyväksyivät tarvittavan lainsäädännön. Viron presidentti Alar Karis vahvisti ratifiointilain 24. kesäkuuta (Estonian Presidency). Ruotsissa uusi laki tuli voimaan 3. heinäkuuta. Se sallii vankeusrangaistusten väliaikaisen suorittamisen ulkomailla (Children of Prisoners Europe). Siirrot voivat nyt alkaa.

Hinta on julkinen. Ruotsi maksaa Virolle 30,6 miljoonaa euroa vuodessa enintään 300 vangista ja lisäksi 8 500 euroa kuukaudessa jokaisesta ylimääräisestä vangista (ERR). Ensimmäisenä vuonna Ruotsi maksaa 23 miljoonaa euroa, vaikka tilat täyttyvät asteittain (eznews). Viiden vuoden sopimus koskee täysi-ikäisiä miehiä, jotka on tuomittu väkivalta- tai huumerikoksista.

Logiikka toimii molempiin suuntiin. Ruotsi ostaa nopeasti kapasiteettia, jota se ei ehdi rakentaa kotimaassa. Viro saa tuloja vajaakäytössä olevasta laitoksesta ja säilyttää julkisen sektorin työpaikkoja alueellisessa kaupungissa. Kumpikin saa jotakin, mitä ei pysty helposti tuottamaan yksin.

Kokeiltu malli, ei riskitön

Rajat ylittävä vankilavuokra ei ole Euroopassa uusi ajatus. Norja vuokrasi 242 paikkaa Alankomaiden Norgerhavenin vankilasta samalla perusteella: omat vankilat olivat täynnä (Norwegian government, Dutch government). Euroopan neuvoston kidutuksenvastainen komitea CPT, joka tarkastaa vapaudenriiston olosuhteita Euroopassa, arvioi Norgerhavenin olosuhteet pääosin toimiviksi (CPT). Tanska on sopinut vastaavasta järjestelystä Kosovon kanssa enintään 300 vangille, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. EU:n ulkopuolelle tehtävät siirrot nostavat oikeussuojan valvonnalle selvästi korkeampia esteitä.

Ruotsin ja Viron sopimusta helpottavat EU:n yhteiset oikeusnormit ja viranomaisyhteistyö. Tarton etäisyys Ruotsista tekee perheyhteyksistä silti selvästi vaikeampia kuin Norjan ja Alankomaiden järjestelyssä, jossa tuomion antaneen valtion ja isäntävankilan väli oli muutaman tunnin ajomatka.

Kuka käsittelee valitukset?

Viron viranomaiset odottavat, että perheiden henkilökohtaiset vierailut jäävät harvinaisiksi. Vangit ovat käytännössä pitkälti puheluiden ja videoyhteyksien varassa (Rus ERR). Children of Prisoners Europe sekä ruotsalaiset BUFFF ja Räddningsmissionen/Solrosen ovat varoittaneet, että kansainvälisten matkojen kustannukset osuvat perheisiin, joilla on usein jo valmiiksi taloudellista painetta. Järjestöjen mukaan näyttöyhteys ei korvaa suoraa vanhemman ja lapsen tapaamista (Children of Prisoners Europe). Ruotsin lain mukaan siirtopäätöksissä on punnittava perhesiteitä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojaamaa oikeutta yksityis- ja perhe-elämään (ECHR). Julkisista asiakirjoista ei käy ilmi, miten punninta tehdään käytännössä.

Vaikeampi kysymys koskee valituksia sen jälkeen, kun vanki on Tartossa. Päivittäistä vankeinhoitoa ohjaa Viron vankeuslainsäädäntö, mutta Ruotsi pysyy tuomion antaneena valtiona. Jos vanki väittää joutuneensa kaltoinkohdelluksi tai jääneensä ilman terveydenhuoltoa, tässä käytetyistä julkisista lähteistä ei selviä, mille viranomaiselle valitus tehdään, millä kielellä se käsitellään tai kumman valtion oikeussuojakeinoja sovelletaan. CPT voi tehdä tarkastuksia, mutta yhteistä tarkastuskalenteria tai raportointivelvoitetta ei ole julkistettu. Viro pyörittää laitosta. Ruotsi omistaa tuomion. Julkinen aineisto ei kerro, kuka tutkii asian, jos vastuu putoaa väliin.

Tartossa järjestelyä on myös vastustettu mielenosoituksissa, joissa osa osallistujista käytti avoimen halventavaa kieltä Ruotsista siirrettävistä vangeista (ERR). Isäntäyhteisölle jäävät turvallisuushuoli, poliittinen kitka ja paikallinen stigma. Ruotsi saa helpotusta kapasiteettipaineeseen.

Norjan ja Alankomaiden esimerkki viittaa siihen, että malli voi toimia. Se myös päättyi, kun paine hellitti, eikä siitä tehty pysyvää ratkaisua. Ruotsin ja Viron sopimus on valmis siirtämään vankeja elokuussa. Ellei julkaisemattomia menettelyohjeita ole, vangit liikkuvat ennen kuin yleisö näkee, miten vastuu liikkuu heidän mukanaan.