Ruotsi pysäytti kaksi tankkeria vakuutuspuutteista

Trelleborgin edustalla Etelä-Ruotsissa kaksi tankkeria on jäänyt ankkuriin. Ruotsin hallituksen mukaan aluksilla on noin 50 merimiestä. Viranomaiset pyysivät vakuutustodistuksia. Kun paperit eivät riittäneet, alukset jäivät paikoilleen. Keino on takavarikkoa vähemmän näyttävä, mutta juridiikan kannalta käyttökelpoisempi.

Ruotsi kehystää toimensa meriturvallisuudeksi ja ympäristönsuojeluksi, ei Venäjän vastaiseksi kampanjaksi. Oikeudellinen väline on kapea mutta todellinen: kansainväliset öljyvahinkovastuuta koskevat säännöt edellyttävät, että öljytankkereilla on voimassa oleva vakuutustodistus. Jos vakuutus puuttuu tai näyttää epäselvältä, alus voidaan tarkastaa ja pidättää turvallisuussääntöjen perusteella (IMO CLC). Ruotsi käyttää tätä kohtaa painostaakseen varjolaivastoa, jota EU on yrittänyt kahden vuoden ajan rajoittaa lähinnä kauppasääntöjen kautta.

Bryssel voi lisätä aluksia mustalle listalle. Pysäyttäminen on toinen asia.

EU:n Venäjän öljyä koskeva pakotejärjestelmä toimii kaupan sääntelyllä, ei fyysisellä voimankäytöllä. Se kieltää meritse kuljetetun venäläisen raakaöljyn tuonnin EU:hun. Se kieltää myös EU-yhtiöitä kuljettamasta, välittämästä, rahoittamasta tai vakuuttamasta venäläistä öljykauppaa, joka rikkoo G7-maiden hintakattoa (neuvoston yleiskatsaus, asetus 833/2014).

Neuvosto, jossa jäsenmaiden hallitukset neuvottelevat EU-lainsäädännöstä, on lisännyt aluksia pakotelistoille nimeltä. Kuudestoista pakotepaketti listasi 74 alusta (neuvoston 16. paketti). Seitsemästoista lisäsi vielä 189 alusta (neuvoston 17. paketti).

Listaus ei pysäytä alusta merellä. YK:n merioikeusyleissopimus UNCLOS, merialueiden oikeuksia määrittävä perussopimus, rajoittaa tiukasti sitä, mitä valtio voi tehdä ulkomaiselle kauppa-alukselle avomerellä (UNCLOS). Rannikkovaltioilla on omilla aluevesillään laajemmat valtuudet turvallisuus- ja saastetarkastuksiin. Osa Itämeren reiteistä kuuluu kuitenkin kansainvälisiin salmiin, joissa aluksilla on suojattu kauttakulkuoikeus. Se kaventaa puuttumismahdollisuuksia entisestään (UNCLOS-yleiskatsaus).

Millään EU-elimellä ei ole pysyvää toimivaltaa ottaa ulkomaista tankkeria haltuun vain siksi, että alus on pakotelistalla. Nato pyörittää Itämerellä Baltic Sentry -valvontaoperaatiota, jossa aluksia seurataan mutta ei nousta niihin. Tässä selvityksessä ei löytynyt julkista oikeudellista välinettä, joka antaisi operaatiolle pidätysvaltuuden. Havaitseminen ja pysäyttäminen ovat eri toimivaltuuksia, ja ne ovat eri instituutioilla.

Itämeren sääntöjen tilkkutäkki

Tanska näyttää, missä aukko kulkee. Se valvoo Juutinrauman ja Ison-Beltin liikennettä puolustusvoimien, meriviranomaisen, poliisin ja tullin avulla. Kauttakulkuoikeus estää Tanskaa pysäyttämästä tankkereita vapaasti pelkän epäilyn perusteella (Paris MoU, IMO:n satamavaltiovalvonta). Selkein pidätysvaltuus syntyy, kun alus tulee tanskalaiseen satamaan. Silloin tarkastajat voivat tutkia turvallisuusmääräysten noudattamisen suoraan.

Sama kaava toistuu Itämerellä. Suomen vahvimmat merellä käytettävät toimivaltuudet edellyttävät konkreettista rikosepäilyä, eivät yleistä varjolaivastoleimaa (rajavartiolaki). Virossa selkein pidätysreitti on sama kuin Tanskassa: satamavaltiovalvonta satamakäynnin yhteydessä (Viron liikennevirasto). Jokainen rantavaltio nojaa turvallisuustarkastuksiin, asiakirjavalvontaan, öljyvahinkovastuusääntöihin ja tullivaltuuksiin. Yhdelläkään ei ole yleisvaltuutta pysäyttää pakotelistattua alusta sellaisenaan.

Täytäntöönpanon puuttuva taso

Ruotsin tapaus on merkittävä siksi, että se näyttää, miten pakotteiden toimeenpano käytännössä etenee: vakuutuspaperien ja turvallisuuslainsäädännön kautta, ei takavarikoilla. Kustannukset jakautuvat epätasaisesti. Ruotsi kantaa operatiivisen taakan ja näkyvän riskin. Ankkuriin jääneiden tankkerien merimiehet maksavat inhimillistä hintaa pakoteasetelmasta, jota he eivät ole valinneet. Trelleborgin lähialueiden rannikkoyhteisöille jää öljyvahingon riski, jos ikääntyneen ja epäselvästi vakuutetun aluksen kanssa tapahtuu onnettomuus. Muut EU-maat kantavat tästä vain vähän.

Useita kysymyksiä jää avoimeksi. Julkisista asiakirjoista ei käy täsmällisesti ilmi, mihin oikeusperustaan kukin Ruotsin toimi Skånen edustalla nojaa. Aluskohtaisia tietoja lipuista, omistajista, vakuuttajista ja lasteista ei ole saatavilla. Ei myöskään tiedetä, palasivatko alukset myöhemmin liikenteeseen.

EU kiristää edelleen kaupallista painetta Venäjän öljylogistiikkaan. Paineen fyysinen toimeenpano jää sille rantavaltiolle, jonka läheisyyteen epäilyttävä tankkeri sattuu ankkuroitumaan. Nyt kuorman kantaa Ruotsi. Muu unioni ei ole vielä julkisesti vastannut siihen, onko kyse eurooppalaisesta täytäntöönpanostrategiasta vai Ruotsin omasta ratkaisusta.