Ruotsi käskee puolustusteknologian vuosirytmiin

Ukrainassa lennokki voi menettää ohjattavuutensa, kun Venäjä käyttää uutta elektronisen sodankäynnin signaalia. Yksikkö raportoi ongelman, insinöörit muuttavat ohjelmistoa ja lennokin taajuutta, ja muutaman päivän kuluttua seuraava lento onnistuu. Ongelman, korjauksen ja kenttäkäytön välinen kierto on nopeampi kuin rauhanajan puolustushallinnot on rakennettu kestämään (Ifri). Euroopan armeijat mittaavat hankintoja yhä vuosissa. Ruotsi yrittää nyt kaventaa eroa.

Armeija ottaa ohjat

Tukholma antoi 20. heinäkuuta Ruotsin puolustusvoimille vastuun uudesta keskitetystä puolustusinnovaatioiden toiminnosta. Sen tehtävänä on yhdistää joukkojen tarpeet yrityksiin ja tutkijoihin, jotka voivat rakentaa ratkaisuja. Mukana ovat puolustushankintavirasto FMV, tutkimuslaitos FOI ja Vinnova, Ruotsin siviili-innovaatioita rahoittava virasto. Kirjallinen raportti on määrä toimittaa 1. marraskuuta 2026 mennessä (Swedish government).

Puolustusesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Carl-Johan Edström tiivisti logiikan suoraan: etu on sillä, joka havaitsee ongelman, rakentaa korjauksen ja saa sen taisteluyksiköille nopeimmin (Aftonbladet).

Ruotsissa on jo kokeiluja käynnissä. Tukholmassa toimivassa Strilabissa sotilaat ja insinööriopiskelijat työskentelevät viiden viikon ohjelmassa pienissä ryhmissä. Harvard Business Schoolin ja Silicon Valleyn kouluttajat ohjaavat heitä rakentamaan taistelukenttätyökaluja, jotka voisivat olla käytössä jo syksyllä (Sveriges Radio). FMV:n innovaatiokilpailuissa tavoitteena on viedä ehdotus ideasta valmistusvalmiuteen 12 kuukaudessa (Nordic Defence Sector).

Asehankinnat ovat hitaita myös perustelluista syistä

Siviililennokki voi olla nokkela prototyyppi. Sotilasjärjestelmän täytyy toimia panssariajoneuvon tärinässä, vihollisen häirinnässä ja kylmässä sateessa väsyneen miehistön korjaamana. Sen pitää myös keskustella Naton liittolaisjärjestelmien kanssa. Jokainen kerros lisää aikaa, eikä syy ole pelkkä byrokratia (Ifri).

Sitten tulevat hankintasäännöt. Hankintaviranomaiset kuvaavat usein vaatimuksissa ihannejärjestelmää, esimerkiksi kokonaista lennokkiperhettä kaikkine kykyineen, vaikka joukkue tarvitsisi häirintää paremmin kestävän nelikopterin ensi kuussa. Kilpailutus, tarkastusketjut ja vientivalvonta lisäävät kuukausia. Skaalaaminen on vielä vaikeampaa: pieni ryhmä voi improvisoida yhden lennokin, mutta tuhansien järjestelmien käyttö vaatii toimitusketjut, laadunvalvonnan, varaosat ja koulutusmateriaalit (MWI). Ruotsin oma vientiluottolaitos on arvioinut maan olevan keksinnöissä maailmanluokkaa mutta selvästi heikompi muuttamaan ideat teolliseksi tuotannoksi (EKN).

Jokainen maa korjaa eri kohtaa ketjussa

Ruotsi ei ole yksin. Tanska on käynnistänyt puolustustiedustelun, teknillisen yliopisto DTU:n ja teollisuuden kumppanuuden, jossa tiedustelutarpeet muutetaan järjestelmällisiksi teknologiakokeiluiksi (DTU). Saksa uudistaa puolustushankintojen hinnoittelusääntöjä, koska nykyinen malli korvaa yritysten kustannukset ja lisää päälle sovitun voittomarginaalin. Se suosii suuria vakiintuneita toimittajia ja sulkee pienempiä lennokki- ja tekoäly-yhtiöitä ulos (Handelsblatt). EU-tasolla komission Defence Readiness 2030 -ohjelma pyrkii yksinkertaistamaan hankintalainsäädäntöä ja nopeuttamaan puolustusinfrastruktuurin lupia (European Commission).

Johtopäätös alkaa olla Euroopassa yhteinen: lisäraha ei yksin luo sotilaallista suorituskykyä, jos valtio ei osaa määritellä tarpeita, testata teknologiaa, ostaa nopeasti ja kasvattaa tuotantoa ennen kuin uhka muuttuu.

Mitä seurata

Ruotsi ei ole ratkaissut ongelmaa. Se on nimennyt omistajan, ja sillä on merkitystä, koska pirstoutunut vastuu on osa pullonkaulaa. Joukot ymmärtävät uhan, startupit hallitsevat teknologiaa, hankintaviranomaiset valvovat budjettia, mutta koko kierto ei ole kenenkään vastuulla. Mandaatissa ei vielä määritellä budjettivaltaa, poikkeuksia hankintalainsäädäntöön tai tuotantosopimuksia (Swedish government).

Seuraavan vuoden testi on käytännöllinen. Kulkevatko operatiiviset ongelmat insinööreille nopeammin? Pääsevätkö prototyypit hankintapäätöksiin kuukausissa vuosien sijaan? Saadaanko testatut järjestelmät sotilaille ennen kuin taistelukenttä on jo muuttunut? Ukraina osoitti, että nopeus on mahdollinen. Ruotsi kokeilee, voiko samaa vauhtia rakentaa julkisen rahan, oikeudellisen valvonnan ja Nato-yhteensopivuuden sisään.