Kymmenen maata vaatii lisää päästöoikeuksia

Kymmenen EU-maata haluaa keventää Euroopan päästökauppaa lisäämällä markkinoille päästöoikeuksia. Ruotsi, Suomi ja Tanska varoittavat, että se rankaisisi yrityksiä, jotka ovat jo investoineet vähäpäästöiseen tuotantoon. Molemmat leirit puhuvat ilmastotavoitteista, mutta kiistan ydin on julkisessa rahassa: mitkä hallitukset pystyvät suojaamaan teollisuuttaan kansallisilla tukipaketeilla ja mitkä tarvitsevat siihen EU:n päästökaupan rakenteen.

Koalitio ja vastaisku

Puola, Italia, Kreikka, Tšekki, Romania, Bulgaria, Slovakia, Kypros, Viro ja Unkari painostavat Euroopan komissiota hidastamaan ETS-järjestelmää eli EU:n päästökauppaa, jonka tarkoitus on tehdä saastuttamisesta kallista. Ne haluavat, että markkinoilta poistetaan vuosittain vähemmän päästöoikeuksia, energiaintensiivisen teollisuuden ilmaisjako jatkuu pidempään ja modernisaatiorahasto säilyy vuoden 2030 jälkeen. Rahasto kanavoi päästökauppatuloja pienituloisemmille jäsenmaille (S&P Global). Puolan apulaisilmastoministeri Krzysztof Bolestan mukaan päästökaton vuosittaisen leikkauksen pitäisi pudota hieman yli kahteen prosenttiin (Bankier.pl). Italian teollisuusministeri Adolfo Urso perusteli vaatimusta valmistavan teollisuuden kilpailukyvyn suojaamisella (Adnkronos).

Pohjoismaiden vasta-argumentti on suoraviivainen: päästökaupan arvo perustuu ennustettavaan niukkuuteen. Jos hiilen hinta ei nouse uskottavasti, vähäpäästöiseen teräkseen, puhtaaseen sähköön tai muuhun puhtaampaan tuotantoon jo investoineet yritykset menettävät etumatkansa (EnviWeb/ČTK). ETS on rakennettu niin, että aikaisin liikkeelle lähteneet hyötyvät, kun päästökatto kiristyy. Jos kattoa löysätään, palkinto pienenee.

Järjestelmä toimii yksinkertaisesti. EU asettaa katon sille, kuinka paljon voimalaitokset, tehtaat ja lentoyhtiöt voivat päästää hiilidioksidia. Yrityksellä on oltava yksi päästöoikeus jokaista päästettyä tonnia kohti. Katto pienenee vuosittain, oikeuksista tulee niukempia ja päästöjen hinta nousee (Euroopan komissio). Vuonna 2024 päästöoikeuksien huutokaupat toivat hallitusten ilmastobudjetteihin 38,8 miljardia euroa (CER).

Komission tällä viikolla odotettava uudistuspaketti lisäisi päästöoikeuksia ja hidastaisi ilmaisjaon poistumista. OPISin siteeraamien analyytikoiden mukaan päästökaton vuosittainen kiristymistahti voisi laskea vuoden 2030 jälkeen nykyisestä 4,4 prosentista noin 3–3,4 prosenttiin. Se vapauttaisi markkinoille arviolta 1–1,5 miljardia lisäpäästöoikeutta ja painaisi hiilen hintaa alemmas (OPIS).

Taustalla oleva rahakuilu

Helppo tulkinta olisi asettaa vastakkain vihreät Pohjoismaat ja muutosta jarruttava itäinen Eurooppa. Se ei kuitenkaan selitä asetelmia kunnolla. Myös Saksan teollisuus- ja kauppakamarien kattojärjestö DIHK haluaa jatkaa ilmaisjakoa ja säilyttää sähkökustannusten kompensaation, kunnes EU:n hiilirajamekanismi CBAM osoittaa pystyvänsä estämään tuotannon siirtymisen unionin ulkopuolelle. CBAM on käytännössä hiili-intensiivisten tuontituotteiden maksu (DIHK).

Ero on siinä, että Berliinillä on varaa maksaa. Saksa on avannut 5 miljardin euron ilmastosopimusjärjestelmän, jossa valtio korvaa vähäpäästöisen tuotannon lisäkustannuksia pitkissä sopimuksissa teräs-, kemian-, sementti- ja keramiikkateollisuudelle (VEA). Alankomaat puolestaan laajentaa omaa kompensaatiojärjestelmäänsä. Tänä vuonna käytössä on yli 318 miljoonaa euroa aloille alumiinista lannoitteisiin (Rijksoverheid, VEMW).

Puola, Romania ja Bulgaria eivät pysty samanlaisiin tukisekkeihin. Niille päästökaupan sääntöjen on tuotettava helpotus, jonka Saksa ja Alankomaat järjestävät kansallisista budjeteistaan. Kiista koskee sitä, mille hallinnon tasolle siirtymän kustannus siirretään.

Kuka voittaa, kuka häviää

Löysempi niukkuus auttaa lyhyellä aikavälillä raskaita päästöjä tekeviä vakiintuneita yrityksiä ja hiilestä riippuvaisia talouksia. "Teollisuuden helpotus" ei silti jakaudu tasaisesti. Tšekissä suuret ETS-toimijat saavat ilmaisia päästöoikeuksia mutta siirtävät hiilikustannuksia silti asiakashintoihin. Kaukolämpöyhtiöt ja pienemmät yritykset joutuvat ostamaan päästöoikeuksia ilman vastaavaa suojaa (Aktuálně.cz/ČTK). Ilmaisjako suojaa suuria toimijoita. Se ei valu toimitusketjussa alaspäin.

Myös valtiot häviävät, jos huutokaupattavia päästöoikeuksia on vähemmän tai hinta laskee. Silloin ilmastoinvestointeihin kertyy vähemmän rahaa. Club Economicin mukaan jäsenmaiden käyttämistä ETS-tuloista vain 8 prosenttia voitiin jäljittää suoraksi tueksi teollisuuden vähähiilistämiseen (Club Economic). Ongelma ei välttämättä ole liian korkea hiilen hinta. Hallitukset saattavat vain käyttää päästökauppatulot liian hajanaisesti.

Komissio voi ostaa raskaalle teollisuudelle lisää aikaa, mutta se tapahtuu heikentämällä niukkuutta, joka teki päästökaupasta toimivan. Uudistuspaketti ei ratkaise, käyttävätkö hallitukset lisäajan puhtaamman tuotannon rahoittamiseen vai pelkästään viivyttelyn hinnan alentamiseen.