Kreikan kaasuviennistä varattiin 45 %

Yli 45 prosenttia Kreikasta Bulgariaan suuntautuvasta vapaasta kaasun vientikapasiteetista varattiin DESFAn vuosihuutokaupoissa seuraavaksi neljäksi kaasuvuodeksi (in.gr, iefimerida). Ostajina olivat Kreikan tärkein kaasukauppias DEPA Commercial ja Atlantic SEE LNG Trade. Ne maksavat monivuotisista oikeuksista reitillä, jonka tarkoitus on viedä muuta kuin venäläistä kaasua pohjoiseen Kaakkois-Euroopan läpi.

Määrä on rajallinen: noin 13 000 MWh päivässä, kertoo iefimerida. Vuosiksi eteenpäin tehty kapasiteettivaraus on silti vahvempi kaupallinen signaali kuin yksittäinen spot-kauppa. Se ei vielä kerro energiariippumattomuudesta, vaan siitä, että markkina pitää reittiä käyttökelpoisena.

Kaistaa ostetaan, ei kaasua

Kapasiteettihuutokaupassa ei myydä kaasua. Siinä myydään oikeus käyttää kaasuverkon tulo- tai lähtöpistettä. EU:n säännöt yhdenmukaistavat rajat ylittävien siirtopaikkojen jaon (EU:n CAM-verkkosääntö). Kyse on moottoritien kaistavarauksesta: tila tiellä on varmistettu, mutta auto, polttoaine ja määränpää on hankittava erikseen.

Kaasun siirtäminen vaatii yhä myyjän ja ostajan. Kauppiaan on ilmoitettava kuljetus edellisenä päivänä, varmistettava jokainen seuraava reittiosuus ja saatava kaasu perille kilpailukykyiseen toimitushintaan. Kapasiteettia voidaan pitää vakuutuksena, käyttää osittain tai jättää käyttämättä, jos hintaero katoaa.

Bulgaria saa kaasua, mutta pohjoisempana hinta ratkaisee

Vahvempi näyttö löytyy yhtä rajaa etelämpää. Bulgaria saa jo muuta kuin venäläistä kaasua Kreikkaan kytkeytyvän infrastruktuurin kautta. Kreikan ja Bulgarian välinen IGB-yhdysputki kuljettaa 3 miljardia kuutiometriä vuodessa, ja sen laajentamista 5 miljardiin kuutiometriin suunnitellaan (ICGB). Bulgarian energiaviranomainen KEVR vahvisti heinäkuun säännellyksi kaasuhinnaksi 37,70 euroa/MWh ennen liittymämaksuja, siirtotariffeja, valmisteveroa ja arvonlisäveroa (KEVR, Fakti). Hinta perustuu jo toimitusyhdistelmään, jossa on Azerbaidžanista putkea pitkin tulevaa kaasua ja huutokaupoissa ostettua LNG:tä.

Putket ovat olemassa. Pohjoisempana hintaperuste on yhä todistamatta. Kreikan terminaaliin saapuva LNG on ensin muutettava takaisin kaasuksi, syötettävä Kreikan verkkoon, siirrettävä Bulgarian rajalle ja vietävä edelleen Romanian, Unkarin tai Slovakian kautta. Jokainen raja lisää säännellyn siirtotariffin (EU:n tariffiverkkosääntö). Poliittinen hajautustarina muuttuu jokaisessa rajanylityksessä hintalaskelmaksi.

Serbia Energyn mukaan Bulgarian säännelty hinta oli noin 4 euroa/MWh TTF-futuureja alempi. TTF on Euroopan kaasun tukkuhintojen vertailukohta, joka määräytyy Alankomaiden kaasukeskuksessa. Kun sama kaasu saapuu unkarilaiselle tai slovakialaiselle tehtaalle, kuljetuskustannukset voivat syödä marginaalin kokonaan.

Unkari ja Slovakia ovat edelleen noin 70–80-prosenttisesti riippuvaisia venäläisestä kaasusta, pääosin TurkStream-putken kautta (ACER, Euronews). Slovakian suurin kaasuyhtiö SPP kuvaa hajauttamista huoltovarmuustoimeksi, ei säästökeinoksi (SPP). Vaihtoehtoiset reitit antavat neuvotteluvoimaa ja kriisivakuutusta. Halvempaa kaasua ne eivät vielä tarjoa.

Valinnanvaraa, ei riippumattomuutta

Venäläinen kaasu kattaa edelleen noin 12 prosenttia EU:n kysynnästä. ACERin heinäkuun seurannan mukaan venäläisen putkikaasun tuonti kasvoi alkuvuonna 2026 seitsemän prosenttia ja LNG-toimitukset 11 prosenttia edelliseen jaksoon verrattuna (MondoVisione, ACER). Riippuvuus ei ole kadonnut. Euroopan komission kaasukoordinointiryhmä ei nähnyt välittömiä huoltovarmuusongelmia (Euroopan komissio), mikä vähentää painetta käyttää jokaista mahdollista siirtoreittiä juuri nyt.

DESFAn huutokauppa on mitattava merkki siitä, että Kaakkois-Eurooppa ostaa infrastruktuurioikeuksia venäläisriippuvuuden vähentämiseksi. Kauppiaat varaavat kapasiteettia, koska reitti on kaupallisesti uskottava. Hajautus on silti kesken. Ratkaiseva näyttö puuttuu yhä: ENTSOGin fyysiset virtaustiedot, jotka osoittavat varatun kapasiteetin muuttuvan todellisiksi toimituksiksi pohjoiseen Romanian ja Unkarin kautta, sekä kustannusvertailu, joka näyttää reitin pärjäävän vanhalle venäläiselle kaasulle hinnalla eikä vain huoltovarmuudella.