Trump avasi oman Ukraina-kanavan

Donald Trump puhui 5. heinäkuuta erikseen Vladimir Putinin ja Volodymyr Zelenskyin kanssa kaksi päivää ennen Naton johtajien Ankaran-kokousta. Yhteistä lausuntoa ei annettu, puhelujen järjestystä ei vahvistettu eikä osapuolilla ollut yhteistä julkista kuvausta tapahtuneesta (Le Monde, ZEIT). Ankarassa 32 liittolaismaata aloittaa kokouksen tilanteessa, jossa Yhdysvaltain presidentti on juuri hoitanut omaa yhteyttä sodan molempiin osapuoliin.

Mitä puhelut muuttivat ja mitä eivät

Trump ei voi muuttaa Naton linjaa puhelimitse. Pääsihteeri Mark Rutte oli jo viikkojen ajan rajannut Ankaran asialistan puolustusmenoihin, ase- ja ammustuotantoon sekä Ukrainan tukemiseen (NATO). Nato-maiden lähettiläät olivat neuvotelleet kokousjulistuksen valmiiksi ennen johtajien saapumista (Euronews). Trump voi painostaa liittolaisia, mutta hän ei yksin päätä Naton yhteisestä kannasta.

Hän muutti kokouksen poliittisen asetelman. Tiedot noin 90 minuuttia kestäneeksi kerrotusta Putin-puhelusta perustuvat Kremlin avustajan Juri Ushakovin selostukseen. Niitä on siksi pidettävä Moskovan versiona, ei vahvistettuna sisältönä (n-tv). Liittolaiset saapuivat Ankaraan puolustamaan ennalta sovittuja kirjauksia viidennestä artiklasta, eli Naton yhteisen puolustuksen takuusta, puolustusmenoista ja Ukrainan tuesta. Samalla ne istuivat pöytään presidentin kanssa, joka oli juuri puhunut sekä hyökkääjän että hyökkäyksen kohteen kanssa.

Puhelut nostivat esiin käytännön kysymyksen: ovatko rahavirrat, ilmatorjuntajärjestelmät ja tuotantosopimukset riittävän konkreettisia, jotta Putinin kanssa avattu sivukanava ei voi murentaa niitä?

Miten Eurooppa vastasi

Euroopan reaktiot eivät jakautuneet huolen määrän vaan kansallisten tarpeiden mukaan. Jokainen pääkaupunki katsoo Ankaraa siitä kohdasta, jossa oma turvallisuus, budjetti ja teollinen kapasiteetti kohtaavat.

Puola varautuu kolmeen suuntaan. Varsovan tärkein vaatimus on pysyvä yhdysvaltalainen joukkojen läsnäolo Puolan maaperällä (Wprost, gov.pl). Samalla pääministeri Donald Tusk kehotti valtuuskuntaansa varovaisuuteen Ukrainan uusien rahoitussitoumusten kanssa. Hänen perustelunsa on, että Puola kantaa jo erityistä vastuuta EU:n itärajan suojaamisesta (RMF24). Varsova ei vaadi Ukrainan tuen vähentämistä. Se vastustaa roolia rajattomana maksajana maalle, joka toimii jo tärkeimpänä logistisena käytävänä itään.

Saksa vastasi rahalla. Liittokansleri Friedrich Merz vakuutti, että Ukraina voi luottaa Berliiniin erityisesti ilmatorjunnassa (Handelsblatt). Saksa ajoi pidempiaikaista tukisitoumusta, ja FAZin mukaan suurin lisärahoitusosuus jäisi todennäköisesti Berliinille. Ajatus on tehdä liittolaisten tuki niin sitovaksi, ettei kahdenvälinen puhelu riitä muuttamaan sen suuntaa.

Ranska piirsi muodollisen rajan. Ranskan, Saksan, Britannian ja Ukrainan 7. kesäkuuta antamassa yhteisjulistuksessa todetaan, että kaikki EU:ta tai Natoa koskevat rauhanjärjestelyn osat edellyttävät jäsenmaiden tai liittolaisten hyväksyntää (Élysée). Käytännössä viesti on selvä: Washington ei voi sopia Moskovan kanssa Euroopan tai liittokunnan eduista niiden ohi. Macron hyväksyy, että Trumpin yhteys Putiniin voi olla hyödyllinen, jos Ukraina on mukana ja Euroopalla on päätösvalta itseään koskevissa kysymyksissä.

Suomi ja Ruotsi suhtautuivat vahvimmin siihen, että Trumpin pääsy Moskovaan voi olla myös voimavara eikä vain riski. Presidentti Alexander Stubb on arvioinut, että vain Trump voi pakottaa Putinin neuvottelupöytään (Yle). Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson asetti kolme ehtoa: Euroopan suurempi puolustusvastuu, vahvempi asetuotanto ja Ukrainan tuen jatkuminen (GP). Molemmat katsovat Ukrainaa Itämeren turvallisuuden kautta. Jos liittolaisten tuki heikkenee, myös sotilaallinen tasapaino Venäjän ympärillä Pohjois-Euroopassa muuttuu.

Toimitus ratkaisee

Puhelut muuttivat Ankaran-kokouksen ilmapiiriä, eivät Naton varsinaisia päätöksiä. Yksikään tukipaketti ei julkisesti muuttunut. Yhdysvaltojen, Venäjän ja Ukrainan yhteistä kuvausta keskusteluista ei ole julkaistu. Euroopan vastaus tiivistyy käytännön tasolle: sitoumukset pitää lukita niin konkreettisiksi, ettei yksikään puhelu voi purkaa niitä. Hallitusten on nyt näytettävä omille kansalaisilleen, lähtevätkö luvatut ilmatorjuntajärjestelmät liikkeelle, allekirjoitetaanko tuotantosopimukset ja maksetaanko rahat.