Trumpin Grönlanti-hallinnalta puuttuu sopimusteksti

Donald Trump ilmoitti 18. syyskuuta, että Yhdysvallat oli saanut »pysyvän määräysvallan turvallisuuteen ja kaikkiin muihin tarpeisiin» liittyvissä asioissa Grönlannissa (Politico). Tanska ja Grönlanti kertoivat poliittisesta sopimuksesta, mutta sitovaa tekstiä ei vielä ollut. Allekirjoitusta odotetaan YK:n yleiskokouksen yhteyteen, minkä jälkeen sopimus vietäisiin äänestettäväksi Kööpenhaminassa ja Nuukissa (Reuters). Neljä päivää myöhemmin allekirjoitettua tekstiä tai oikeudellisesti sitovia ehtoja ei ollut julkistettu. Avoin kysymys on, saiko Washington valtuuksia, joita sillä ei ennestään ollut.

Mitä Washingtonilla on jo

Arvio on aloitettava Yhdysvaltojen ja Tanskan vuonna 1951 solmimasta, Naton yhteydessä neuvotellusta puolustussopimuksesta. Se antaa Yhdysvalloille jo laajat sotilaalliset oikeudet Grönlannissa: oikeuden rakentaa ja käyttää tukikohtia, sijoittaa joukkoja ja kalustoa, hallita saapumista saarelle sekä liikkua vapaasti maalla, merellä ja ilmassa (US Government treaty scan, Avalon Project). Sopimus on voimassa niin kauan kuin Naton perustamissopimus. Vuonna 2004 tehty päivitys antoi Grönlannin hallitukselle oikeuden tulla kuulluksi, mutta Yhdysvaltojen keskeiset pääsy- ja käyttöoikeudet säilyivät (US State Department).

Tanskan puolustusakatemian tutkija Peter Viggo Jakobsen esitti suorimman tulkinnan: ilmoitus ei näyttänyt muuttavan Yhdysvaltojen sotilaallisia oikeuksia olennaisesti, koska nykyinen järjestely antaa sille jo hyvin laajat toimintamahdollisuudet (Ilta-Sanomat). Yhdysvaltojen läsnäolon supistuminen kylmän sodan jälkeen johtui pitkälti Washingtonin omista ratkaisuista, ei Tanskan asettamista rajoituksista.

Mitä Trump nyt väittää – ja mitä puuttuu

Nimettömän ulkoministeriön virkamiehen mukaan uusiin ehtoihin kuuluisi Yhdysvaltojen toimivalta ilman määriteltyä päättymispäivää, oikeus estää vastustajien tukikohdat ja joukkojen sijoittaminen sekä vaikutusvalta arkaluonteisiin ulkomaisiin investointeihin (NBC News). Trump sanoi lisäksi, ettei Natoon kuulumattomien maiden toiminta voisi jatkua ilman Yhdysvaltojen kirjallista hyväksyntää. Tämä vahvistamaton virkamieslähde on ainoa kuvaus sopimuksen sisällöstä.

Jos tiedot pitävät paikkansa, ehdot laajentaisivat vuoden 1951 järjestelyä yhdellä olennaisella tavalla: Yhdysvaltojen toimivalta ulottuisi sotilaallisesta toiminnasta Grönlannin taloussuhteisiin. Nykyinen sopimus koskee puolustusalueita. Oikeus estää ulkomaisia investointeja ulottuisi aloille, joita Grönlanti hallinnoi itse, kuten mineraalivaroihin ja infrastruktuuriin.

Yhtäkään sopimusmääräystä ei ole julkaistu vahvistamaan väitteitä.

Kuka päättää

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen ja Grönlannin pääministeri Jens-Frederik Nielsen ovat vakuuttaneet, että järjestely säilyttää Tanskan suvereniteetin ja Grönlannin itsemääräämisoikeuden (The Guardian, Reuters). Vakuutusten muuttaminen laiksi edellyttää kahta erillistä hyväksyntää. Tanskan perustuslain mukaan velvoitteita synnyttävät tai menoja edellyttävät sopimukset tarvitsevat Folketingin eli Tanskan parlamentin hyväksynnän (Danish Constitution). Grönlannin vuoden 2009 itsehallintolaki pitää puolustuksen Kööpenhaminan vastuulla, mutta edellyttää Grönlannin osallistumista ulkopoliittisiin asioihin, jotka vaikuttavat siihen erityisesti (Greenland Self-Government Act).

Grönlannilla ei ole muodollista veto-oikeutta itse sopimukseen. Jos järjestely kuitenkin koskee mineraalioikeuksia, ympäristösääntelyä tai infrastruktuurin suunnittelua, kyse on aloista, joita Grönlanti hallitsee jo itsehallintonsa nojalla. Kööpenhamina ei voi luovuttaa niitä koskevaa päätösvaltaa ilman Grönlannin suostumusta.

Mitä tämä merkitsee Euroopalle

Kaksi viikkoa ennen Trumpin ilmoitusta komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili Nuukissa ja toi mukanaan 200 miljoonan euron paketin infrastruktuuriin, yhteyksiin ja kriittisiin raaka-aineisiin (EU Sustainable Energy Week, EU Perspectives). Bryssel rakentaa kumppanuuksia, joiden avulla se voisi saada vaikutusvaltaa arktisiin luonnonvaroihin ja toimitusketjuihin. Grönlanti erosi Euroopan yhteisöstä vuonna 1985, mutta EU rahoittaa saarta merentakaisten alueiden järjestelmän kautta. Grönlantilaiset ovat Tanskan kansalaisia.

Euroopan etu on rajallinen mutta konkreettinen. Jos julkaisematon sopimus antaa Washingtonille oikeuden seuloa tai estää investointeja Grönlannissa, se voi rajoittaa EU:n rahoittamia hankkeita ja eurooppalaisten yritysten toimintaa aloilla, joita Grönlanti muuten hallitsee. Juuri tähän kohtaan sopimustekstin pitäisi antaa vastaus. Neuvotteluhuoneen ulkopuolella sitä ei ole nähnyt kukaan.

Mikään julkaistu asiakirja ei anna Washingtonille pysyvää määräysvaltaa Grönlannissa. Luottamuksellinen luonnos voi olla olemassa, mutta kolmen hallituksen on nyt julkistettava määräykset, jotka osoittavat, mikä muuttui ja kenellä on oikeus estää päätöksiä.