Trump painostaa Espanjaa kauppakiistalla

Donald Trump kutsui Espanjaa "surkeaksi kumppaniksi" Naton huippukokouksessa Ankarassa ja kehotti sen jälkeen valtiovarainministeri Scott Bessentiä katkaisemaan kaupan Madridin kanssa (CNBC). Samalla hän liitti yhteen kaksi asiaa, jotka liittolaiset ovat tähän asti pitäneet erillään: puolustusmenojen jakamisen ja kaupallisen painostuksen.

Ongelma on, ettei Espanja päätä omasta kauppapolitiikastaan. Siitä päättää EU. Naton sisäinen kiista puolustusmenoista muuttui näin testiksi siitä, suojeleeko Eurooppa jäsenvaltiota omalta turvallisuustakuunsa antajalta.

Poliittinen lupaus ilman oikeudellista pakkoa

Naton menotavoitteet kuulostavat sitovilta. Sitä ne eivät ole. Pohjois-Atlantin sopimus velvoittaa liittolaiset ylläpitämään puolustuskykyään, mutta ei määrää mitään BKT-osuutta. Kahden prosentin tavoite syntyi Walesin huippukokouksessa 2014 suunnitteluohjeeksi. Uusi viiden prosentin tavoite, josta noin 3,5 prosenttia menisi varsinaiseen puolustukseen ja 1,5 prosenttia kriisinkestävyyteen, syntyi huippukokouspaineessa. Pääsihteeri Mark Rutte vaati jäsenmailta "uskottavia kansallisia suunnitelmia" (The Guardian).

Espanjan mukaan se pystyy täyttämään Natossa sille osoitetut suorituskykyvaatimukset noin 2,1 prosentilla BKT:stä (Tagesschau). Trumpin mielestä kyse on vapaamatkustamisesta. Kumpikaan ei voi osoittaa kantaansa aukottomasti, sillä Nato ei julkaise läpinäkyvää listaa siitä, mitä kukin liittolainen toimittaa suhteessa siihen, mitä siltä edellytetään.

Vain EU päättää kauppapolitiikasta

Tästä kiista muuttuu eurooppalaiseksi. EU:n perussopimusten mukaan kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, ei yksittäisille hallituksille (EUR-Lex, SEUT 3 artikla). Espanja ei voi neuvotella kahdenvälistä kauppasopimusta Washingtonin kanssa, eikä Washington voi rangaista vain Espanjaa osumatta koko EU:n tulliliittoon. Se on ulkoraja, jonka kautta kaikki 27 jäsenmaata käyvät kauppaa. Trumpin käskyn jälkeen kauppa jatkui normaalisti.

Itäiset liittolaiset lukivat uhkauksen oman turvallisuusasemansa kautta. Puola, joka arvioi käyttävänsä puolustukseen 4,68 prosenttia BKT:stä vuonna 2026, piti Trumpin turhautumista ymmärrettävänä mutta kuvasi huippukokousta liittokunnan kriisiksi. Liettuan presidentti Gitanas Nausėda tuki menojen kasvattamista, mutta korosti, että Naton yhteistä puolustusta koskevan 5 artiklan täytyy pysyä ehdottomana. Varsovalle ja Vilnalle puolustusmenojen kasvu on välttämätöntä. Vaarana on Yhdysvaltain suojan muuttuminen ehdolliseksi.

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen kytki Espanja-kiistan Trumpin uuteen Grönlanti-paineeseen ja ilmoitti, että Tanska puolustaa aluettaan. Kohteita oli kaksi, mutta logiikka sama: mukautuminen tai seuraukset puolustuspolitiikan ulkopuolella.

Euroopan kokeilematon suoja

EU rakensi välineen juuri tällaista painostusta varten. Asetus 2023/2675, niin sanottu pakottamisen vastainen väline, antaa Euroopan komissiolle mahdollisuuden tutkia tilanteita, joissa EU:n ulkopuolinen maa käyttää kauppauhkauksia pakottaakseen jäsenvaltion poliittisiin valintoihin. Jos pakottaminen todetaan, komissio ehdottaa vastatoimia ja neuvosto eli jäsenmaiden hallitukset hyväksyvät ne. Ranska ja komissio sanoivat, että Bryssel puolustaa Espanjaa (Le Figaro).

Välinettä ei ole koskaan käytetty. Ei Kiinaa vastaan, ei ketään muutakaan vastaan. Sen käyttäminen Euroopan suurinta turvallisuuskumppania vastaan olisi uusi tilanne.

Trumpin kauppauhkaus ei välttämättä muutu pysyväksi politiikaksi. Se on silti jo muuttanut laskelman Euroopan pääkaupungeissa: mitä Washingtonin uhmaaminen maksaa? Euroopan puolustusvaje on todellinen, ja itäiset jäsenmaat ovat oikeassa siinä, että suorituskyky merkitsee enemmän kuin huippukokousten sanamuodot.

Samalla Trump antoi Euroopan strategista autonomiaa ajaville konkreettisen perusteen. Jos Euroopan turvallisuuden takaava liittolainen voi käyttää kauppaa aseena budjettikiistassa, riippuvuuden vähentämistä ei tarvitse enää perustella teorialla. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja pakottamisen vastaisen välineen säätäneet hallitukset ovat nyt sen kysymyksen edessä, jota varten väline luotiin.