Tulcean hälytykset jäävät Nato-kynnyksen alle

Lauantai-iltana puhelimet alkoivat hälyttää Romanian pohjoisosassa Tulcean piirikunnassa. Heinäkuinen viikonloppu oli lämmin, Chilia Vechen ja Peripravan perheet olivat asettumassa iltaan, ja Tonavan suisto oli hiljainen. Sitten tuli varoitusääni. Romanian sotilastutka oli havainnut ilmakohteita noin 15 kilometriä Ukrainan Vylkovesta itään, ja RO-Alert-järjestelmä lähetti alueen asukkaille varoituksen. Tunteja myöhemmin Romanian puolustusministeriö ilmoitti, ettei maan ilmatilaan ollut tullut luvattomia kohteita (EVZ, Romania Observer). Havainto, hälytys, seuranta, rauhoittelu. Arki jatkui.

Ongelma on, että tästä on tullut rutiini.

Tulcea sijaitsee EU:n ja Naton rajalla, aktiivisen sodan vieressä. Kyse ei ollut säävaroituksesta, vaan hetkestä, jossa sotilastutkan havainto päätyi kotitalouksien puhelimiin. Viranomaiset eivät ole kertoneet, mitä kohteet olivat: drooneja, ohjuksia, sirpaleita vai useista kohteista koostunut parvi. Sunnuntaihin mennessä julkisuuteen ei ollut annettu tietoja kohteiden lentokorkeudesta tai luokittelusta (Romania Observer).

Kynnyksen alapuolella, kustannusten yläpuolella

Naton yhteisen puolustuksen lauseke, Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artikla, koskee tilannetta, jossa liittolainen joutuu "aseellisen hyökkäyksen" kohteeksi. Sen jälkeen kukin jäsen päättää itse, mitä toimia pitää tarpeellisina (North Atlantic Treaty). Tulcean kaltaiset hälytykset jäävät tämän kynnyksen alle. Kohteet lähestyvät rajaa. Siviilejä varoitetaan. Hallitukset seuraavat tilannetta. Tapahtumaa ei luokitella julkisesti. Vaara riittää hälytykseen, mutta ei oikeudellisesti riitä tekemään siitä koko liittokunnan yhteistä asiaa.

Siksi rajavaltio kantaa kuorman yksin. Romania on lähettänyt tänä vuonna toistuvia varoituksia raja-alueiden asukkaille. Jokainen niistä tarkoittaa ilmavalvontalentoja, tutkaseurantaa, hätäviestinnän käynnistämistä ja poliittista työtä sen selittämiseksi ihmisille, jotka asuvat sodan vieressä. Hävittäjät nousevat ilmaan. Perheet keskeyttävät iltansa. Sitten tilanne menee ohi ilman tarkempaa selitystä, kunnes sama toistuu.

Romanian tutkatiedot syötetään Naton integroituun ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään (NATO IAMD), joten liittokunta näkee sen, minkä Romania näkee. Saksan ulkoministeriö on kytkenyt Mustanmeren ilmauhkan suoraan Romaniaan ja Bulgariaan ja vaatinut parempaa yhteistä tilannekuvaa (Auswärtiges Amt). Pelkkä yhteinen tilannekuva jää kuitenkin tarkkailuksi, jos seuraukset eivät jakaudu. Nato katsoo. Romania hoitaa.

Sama epäselvyys koskee muitakin itäisiä jäsenmaita. Puola, Baltian maat ja Bulgaria ovat käsitelleet raja-alueiden droonihavaintoja, torjuntoja ja salassa pidettäviä tutkaseurantoja, mutta hallitukset nimeävät ja viestivät tapauksista eri tavoin (Defence24, Euronews, Delfi Latvia). Yhteistä standardia ei ole sille, milloin toistuvista hälytyksistä tulee poliittinen kysymys eikä vain operatiivinen merkintä.

Kirjanpito, jota kukaan ei pidä

Tulcean hälytys ei noussut Länsi-Euroopassa poliittiseksi tapahtumaksi. Hiljaisuus kertoo rakenteellisesta katveesta: kukaan ei mittaa toistuvan sotilaallisen heijastusvaikutuksen siviilikustannuksia.

Julkista koottua rekisteriä ei ole siitä, kuinka monta hätävaroitusta, ilmavalvontatehtävää tai suojautumiseen liittyvää keskeytystä Romanian rajayhteisöt ovat kokeneet sen jälkeen, kun Venäjä alkoi iskeä Tonavan lähialueen kohteisiin. Ei ole myöskään järjestelmää, joka korvaisi asukkaille toistuvasti häiriintyvää unta, arkea ja turvallisuuden tunnetta maassa, joka on virallisesti rauhan tilassa. EU:n pelastuspalvelumekanismi, jonka kautta jäsenmaat pyytävät rajat ylittävää apua katastrofeissa, voi koordinoida tukea hallituksen pyynnöstä. Se on kuitenkin rakennettu maanjäristyksiä ja tulvia varten, ei rajayhteisöille, jotka elävät toistuvien ilmahälytysten keskellä ilman julistettua konfliktia (EU Civil Protection Mechanism).

Varoitusjärjestelmä toimii. Ihmiset saavat viestin puhelimeensa. He eivät saa vastausta siihen, mikä hälytyksen laukaisi, kuinka usein sama voi toistua tai mitä oikeuksia heillä on, kun maa on juridisesti rauhassa mutta paikkakunta elää sotahälytysten rytmissä. Romanian puolustusministeriö, Naton komentorakenne ja Euroopan komissio omistavat kukin osan vastauksesta. Romania pystyy varoittamaan kansalaisiaan nopeammin kuin mikään niistä pystyy selittämään, mitä toistuvat varoitukset merkitsevät kansalaisten turvallisuudelle, oikeuksille ja arjelle.