Turkki valmistelee lakia, joka antaisi presidentti Erdoganille määräysvallan Välimeren kiistellyillä merialueilla

Turkki yrittää siirtää itäisen Välimeren kiistoja mereltä lakikirjaan. AKP:n valmistelema meritoimialuelaki esiteltiin Ankaran yliopistossa 12. toukokuuta. Se kirjaisi niin sanotun Sinisen kotimaan opin ensi kertaa lakiin ja antaisi presidentti Recep Tayyip Erdoğanille valtuuden julistaa Turkin määräysvaltaan merialueita, joita Kreikka ja Kypros pitävät ominaan (Al-Monitor, Turkiye Today). Ajankohta on tarkkaan valittu: Ankara isännöi Naton huippukokousta 7.–8. heinäkuuta, ja esityksen odotetaan tulevan parlamenttiin jo sitä ennen.

Kansallinen laki, jolla olisi rajat ylittävä vaikutus

Turkki ei ole allekirjoittanut YK:n merioikeusyleissopimusta UNCLOSia, joka on lähin vastine merialueiden kansainväliselle perustuslaille. Lakiesitys kiertää siksi sopimusvelvoitteet ja rakentaa niiden tilalle kansallisen täytäntöönpanomekanismin.

Käytännössä Turkin viranomaiset voisivat pysäyttää, takavarikoida tai karkottaa aluksia alueilta, jotka Ankara määrittelee yksipuolisesti omikseen. Kreikan ulkoministeri Giorgos Gerapetritis varoitti 15. toukokuuta, että vaatimusten kirjaaminen lakiin "tuhoaisi Egeanmeren liennytyksen" (iefimerida.gr). Ateena lähetti maaliskuussa YK:lle virallisen kirjeen, jonka mukaan kaikilla Kreikan saarilla on koosta riippumatta täysimääräiset merivyöhykkeet kansainvälisen tapaoikeuden perusteella (Capital.gr).

Turkin laki ei sido muita valtioita. Sen poliittinen merkitys syntyy muualta: presidentin asetuksiin perustuva malli muuttaisi merivoimien painostuksen valtiolliseksi lainvalvonnaksi. Kiista siirtyisi provokaatioista säädöspohjaiseksi toiminnaksi.

Kolme eurooppalaista suurvaltaa, kolme laskelmaa

Euroopan reaktio jakautuu Ranskan, Saksan ja Italian välillä.

Ranska on valinnut sotilaallisen viestin. Emmanuel Macron vieraili lentotukialus Charles de Gaullella Kreetan edustalla sen jälkeen, kun hän oli 25. huhtikuuta Ateenassa ilmoittanut Ranskan seisovan Kreikan rinnalla "tapahtui mitä tahansa" (Élysée). Kesäkuussa odotettava joukkojen asemaa koskeva sopimus Kyproksen kanssa virallistaisi Ranskan sotilaallisen läsnäolon saarella ja tekisi Etelä-Kyproksesta eurooppalaisen voimankäytön etuaseman (Observatoire Turquie).

Saksa yrittää pitää molemmat ovet auki. Friedrich Merzin hallitus arvioi turkkilaisten pitkän kantaman ohjusten hankintaa Tomahawk-ohjusten korvaajaksi. Päätös voi tulla jo Ankaran huippukokouksessa (Klamm.de). Berliini aikoo rahoittaa hankinnan kahdenvälisesti eikä SAFE-rahaston kautta. SAFE on EU:n uusi yhteishankintaväline puolustukseen, ja Kreikka sekä Kypros estäisivät Turkkia koskevan järjestelyn EU-tasolla (RegionalHeute). Konrad Adenauer -säätiö kuvaa linjaa "strategiseksi vedoksi": Saksa asettaa Turkin Naton eteläiseksi tukipilariksi, vaikka hinta on etäisyys kahteen EU-jäseneen (KAS).

Italia pysyy hiljaa. Rooma on tehnyt droonisopimuksen Baykarin kanssa, syventää meriteollista yhteistyötä Ankaran kanssa ja tavoittelee 40 miljardin euron kahdenvälistä kauppaa vuoteen 2030 mennessä (Formiche). Palazzo Chigistä ei ole tullut julkista arvostelua Sinisen kotimaan lakiesitystä vastaan.

Naton ansa

Yhdysvaltojen joukkojen vähentäminen Euroopasta vahvistaa Turkin asemaa. Vetäytymiseen kuuluu 5 000 sotilaan poistaminen Saksasta sekä Puolaan suunnitellun prikaatikierron peruminen (LA Times, Euronews). Naton pääsihteeri Mark Rutte vieraili huhtikuussa Turkin ASELSAN-puolustusyhtiössä, kutsui maan sotateollista kehitystä "vallankumoukseksi" ja on kieltäytynyt kommentoimasta Kreikan ja Turkin kiistaa julkisesti (NATO, NATO transcript).

Turkki on käyttänyt Naton sääntöjä aiemminkin neuvotteluvaltana. Ruotsin jäsenyysprosessin veto-oikeus auttoi F-16-kauppojen etenemisessä. S-400-ilmatorjuntajärjestelmän hankinnasta seuranneet Yhdysvaltojen pakotteet eivät ajaneet Turkkia ulos liittokunnasta. Nyt Ankara säätää merialuevaatimuksia kahta EU-jäsentä vastaan samalla, kun se isännöi huippukokousta, jossa tarvitaan myös niiden yhteistyötä. Jokainen uusi askel testaa, rajoittaako Naton yksimielisyysvaatimus Turkkia vai lisääkö se Ankaran neuvotteluvoimaa.

Avoimeksi jää

Lakiesitystä ei ole vielä tuotu Turkin parlamenttiin. Ratkaisevaa on, hyväksytäänkö se ennen huippukokousta vai vasta sen jälkeen. Ensin mainittu tekisi siitä liittolaisille valmiin tosiasian, jälkimmäinen neuvotteluvälineen.

EU:n kovimmat vastatoimet, pakotteet, vaativat jäsenmaiden yksimielisyyden neuvostossa. Niitä estävät samat maat, jotka syventävät parhaillaan ase- ja teollisuussuhteitaan Ankaraan. Kyproksen kaasukentät, kuten Kronos, Aphrodite ja Glaucus, kärsivät jo investointiviiveistä, kun oikeudellinen epävarmuus kasvaa (Politis). Euroopan kolmella suurimmalla vallalla on kullakin oma hintansa hiljaisuudelle. Turkin laskelma on, etteivät ne pääse yhteisymmärrykseen vastatoimien hinnasta.