Turkin kaasuputki haastaa Kyproksen

Turkki ja Pohjois-Kyproksen viranomaiset allekirjoittivat 10. heinäkuuta sopimuksen merenalaisesta kaasuputkesta, joka yhdistäisi Turkin mantereen Kyproksen miehitettyyn pohjoisosaan. Pohjois-Kyproksen tunnustaa valtioksi vain Ankara, ei yksikään muu YK:n jäsenmaa eikä EU (Cyprus Mail, Deutschlandfunk). Neljä päivää myöhemmin EU:n ulkoministerit kehottivat Turkkia kunnioittamaan jäsenvaltion suvereniteettia. Teknisen hankkeen ja diplomaattisen lausuman väliin jää EU:n itäisen Välimeren politiikan ydinkysymys: pystyykö unioni tekemään sanoistaan kalliita maalle, jota se samalla tarvitsee kumppanina?

Infrastruktuuri poliittisena tosiasiana

Lyhyellä aikavälillä hankkeen tarkoitus on selvä: Pohjois-Kyprokselle halutaan halvempaa sähköä, ja putken tavoiteaikataulu ulottuu vuoteen 2028. Putki on kuitenkin suunniteltu kaksisuuntaiseksi. Se tarkoittaa, että kaasu voisi myöhemmin kulkea myös saarelta Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan (Türkiye Today).

Juuri tämä muuttaa energiayhteyden poliittiseksi väitteeksi. Ankara rakentaa reittiä, jossa Kyproksen energiapolitiikka kulkisi tulevaisuudessa miehitetyn pohjoisosan ja Turkin kautta, ei kansainvälisesti tunnustetun Kyproksen tasavallan kautta (Capital). Turkin varapresidentti Cevdet Yilmaz kuvasi hanketta "historialliseksi" ja sanoi sen luovan "uuden vahvan siteen" Turkin ja pohjoisen välille (Politis).

Turkki muuttaa tunnustamatonta poliittista asetelmaa fyysiseksi infrastruktuuriksi. Muistioita voi perua helpommin kuin merenpohjaan laskettuja putkia.

Tiukat sanat, ei hintaa

Kyproksen ulkoministeriö tuomitsi sopimuksen laittomana ja katsoi sen allekirjoitetun laittoman vierailun aikana miehitetyllä alueella (Sigmalive). Ulkoministeri Constantinos Kombos vei asian EU:n ulkoasiainneuvostoon, jossa 27 jäsenmaan ulkoministerit sopivat unionin ulkosuhdelinjasta. Kombosin mukaan putki kulkisi Kyproksen tasavallan merialueiden kautta ilman sen suostumusta (Cyprus Mail). Kreikka tuki Kyprosta ja kytki EU:n ja Turkin suhteiden etenemisen siihen, ettei Kyproksen kysymyksessä oteta taka-askelia (RIK).

EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas sanoi neuvoston kokouksen jälkeen, että Turkin on kunnioitettava kaikkien EU-jäsenmaiden suvereniteettia ja suvereeneja oikeuksia (EEAS). Lausuma oli selvä. Toimia ei seurannut.

Suurten jäsenmaiden jakolinja on tuttu. Saksa tunnustaa vain Kyproksen tasavallan, mutta pitää Ankaraa välttämättömänä Naton yhtenäisyydelle, muuttoliikkeen hallinnalle ja energiayhteistyölle. Liittokansleri Merzin tuore Ankara-yhteydenpito painotti liittokunnan yhtenäisyyttä, ei Kyprosta (Bundesregierung).

Italialla on suora teollinen intressi, koska ENI toimii Kyproksen vesialueiden ympärillä. Julkisista lähteistä ei kuitenkaan löydy Italian hallituksen kannanottoa itse kaasuputkeen (Formiche). Ranska puolestaan vahvisti teknisen työn jatkuvan Turkin kanssa SAMP/T-ilmatorjuntajärjestelmästä. Viesti on, että puolustusteolliset suhteet painavat enemmän kuin halu kärjistää itäisen Välimeren kiistaa (Zonebourse).

Välineitä on, tahtoa vähemmän

EU:lla on käytössään välineitä. Neuvosto loi vuonna 2019 pakotemekanismin nimenomaan Turkin luvattomiin porauksiin itäisellä Välimerellä (Council, Eur-Lex). Eurooppa-neuvoston päätelmät määrittelevät EU:n ja Turkin suhteiden avaamisen "asteittaiseksi, oikeasuhtaiseksi ja peruutettavaksi". Kyprokselle tämä antaa poliittisen perusteen hidastaa kauppa-, viisumi- tai tulliliittoetuja (European Council). Bryssel nimitti hiljattain Kyprokselle erityislähettilään, mikä kertoo halusta pitää diplomaattinen ikkuna auki (Le Figaro).

Ongelma on päätöksenteko. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaatii yksimielisyyden, eli yksikin jäsenmaa voi estää päätöksen. Julkisista lähteistä ei näy pakote-esitystä, julkaistua reittikarttaa putken mahdollisesta kulusta Kyproksen merialueilla eikä Berliinin, Pariisin tai Rooman valmiutta asettaa Turkille hintaa Kyproksen sivuuttamisesta.

Kaava on tuttu muista EU:n suvereniteettikokeista. Unioni puolustaa periaatetta ja eriyttää käytännön. Kypros ja Kreikka pitävät kiinni linjasta. Suuret jäsenmaat nyökkäävät ja säilyttävät strategiset kanavansa Ankaraan. EU:n takuu Kyprokselle jää lausumaksi, ei vipuvarreksi. Päätös sen muuttamisesta asiaksi, jonka Turkki todella tuntisi, on ennen muuta Berliinin, Pariisin ja Rooman käsissä. Toistaiseksi yksikään niistä ei ole tarjonnut vastausta.