Turkin F-16:t häiritsivät EU-puolustusministereitä

Kesäkuun 7. päivän iltana kaksi Turkin F-16-hävittäjää nousi ilmaan lentokentältä, jota kansainvälinen yhteisö ei tunnusta. Ne seurasivat Kreikan, Ranskan ja Alankomaiden puolustusministereitä kuljettaneita koneita, jotka olivat matkalla EU-kokoukseen Euroopan keskinäisestä puolustuksesta. Turkin miehittämältä Pohjois-Kyprokselta tullut radioliikenteen häirintä vaikeutti ohjaamoyhteyksiä. Kaikki kolme konetta laskeutuivat turvallisesti Larnakaan. Seuraavana aamuna ministerit keskustelivat siitä, miten Eurooppa puolustaisi itseään. Yksikään hallitus ei julkisesti kertonut, mitä ilmassa oli juuri tapahtunut.

Välikohtaus ja sitä seurannut hiljaisuus

Kyproksen puolustusministeriö kirjasi häirinnän kahdessa vaiheessa: kello 19.14 paikallista aikaa Ranskan ja Alankomaiden koneita vastaan ja kello 19.51 Kreikan sotilaskonetta vastaan (Protothema, Newsit). Lähetykset tulivat miehitetyn pohjoisosan Tymboun lentoasemalta, joka toimii ilman siviili-ilmailua valvovan YK:n alaisen ICAO:n tunnustusta. Kaksi F-16-konetta seurasi ministerilentoja etäältä, mutta ei lähestynyt niitä.

Kreikka vei tapauksen virallisiin kanaviin. Ranska, Alankomaat, Puola, Bulgaria, Irlanti, EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas ja Naton pääsihteeri Mark Rutte eivät antaneet asiasta julkista lausuntoa (EEAS:n mediatiedote; kokouksen jälkeisistä ulostuloista ei löydy tuomiota). Jokaisella toimijalla on oma riippuvuutensa Turkista: asehankinnat, Nato-yhteistyö, muuttoliikkeen hallinta tai energiankuljetukset.

Vain päiviä aiemmin EU:n ulkosuhdehallinto EEAS tuomitsi Moskovan "piittaamattoman EU-ilmatilan loukkauksen" (EEAS). Kun Turkki häiritsi kolmen EU-ministerin lentoja viralliseen puolustuskokoukseen, instituutio vaikeni.

Ranskan kaksoisrooli

Kokouksen päätulos teki ristiriidasta näkyvämmän. Muutama tunti häirinnän jälkeen Ranskan puolustusministeri Catherine Vautrin allekirjoitti Kyproksen kanssa joukkojen asemaa koskevan SOFA-sopimuksen. Se sallii ranskalaisten joukkojen sijoittamisen saarelle "humanitaarisiin tarkoituksiin" ja luo kehyksen yhteisharjoituksille, tiedusteluyhteistyölle ja merivoimien yhteistyölle (Cyprus Mail).

Samaan aikaan Ranska neuvottelee SAMP/T-ilmatorjuntajärjestelmän yhteistuotannosta Turkin kanssa ja on juuri solminut kumppanuuden Safranin ja Baykarin välillä. Baykar valmistaa TB2-drooneja, joita Turkki käyttää sotilasoperaatioissaan (Opex360, Intelligence Online). Pariisi aseistaa Turkkia ja antaa turvatakuita maalle, jota Turkki uhkaa. Ranskan parlamentissa ristiriitaa ei ole pakotettu julkiseen käsittelyyn.

Turkin laskelma

Ankara ei myönnä häirintää. Turkin valtiota lähellä oleva media kuvaa laajempaa tilannetta puolustukselliseksi: Turkin kerrotaan "seuraavan tiiviisti ja huolellisesti" Kreikan ja Kyproksen asevarustelua (Daily Sabah). Turkin tulkinnassa Tymboun lentoasema kuuluu itsejulistautuneelle Pohjois-Kyproksen turkkilaiselle tasavallalle. Sen lennonjohdon radiokutsut eivät ole häirintää vaan suvereniteetin valvontaa.

Ajoitus ei ollut sattuma. Turkki oli jo kasvattanut Pohjois-Kyproksen puolustusmäärärahoja 9,65 miljardiin liiraan, mikä vastaa noin 47:ää prosenttia sen miehitetylle alueelle suunnatusta koko tukipaketista (Nordic Monitor). Valmisteilla oleva merialueiden toimivaltalaki kirjaisi niin sanotun Sinisen kotimaan opin lakiin. Silloin Turkin ilma- ja merialuevaatimukset eivät olisi enää vain poliittisia valintoja vaan oikeudellisiksi velvoitteiksi muotoiltuja tavoitteita.

Keskinäisen puolustuksen testi, jota ei nimetä

EU:n puolustusministerit eivät pystyneet yhdessä nimeämään häirintää, jonka he kokivat matkalla omaan yhteistä puolustusta käsittelevään kokoukseensa. Nikosiassa oli tarkoitus keskustella artiklan 42.7 käytännön toimeenpanosta. Kyse on EU:n keskinäisen puolustuksen lausekkeesta, joka velvoittaa jäsenvaltiot auttamaan toisiaan hyökkäystilanteessa. European Council on Foreign Relations on arvioinut lausekkeen "oikeudellisesti merkittäväksi mutta operatiivisesti keskeneräiseksi": sillä ei ole komentorakennetta, valmiiksi suunniteltua vastetta eikä etenemismenettelyä kriisin kiristyessä (ECFR). EU:n kiertävää puheenjohtajuutta hoitava Kypros vaati konkreettisia toimeenpanomekanismeja.

Artikla 42.7 lupaa solidaarisuutta. Nikosian yläpuolinen ilmatila näytti, kuinka ohueksi lupaus jää. Niin kauan kuin Euroopan hallitukset eivät pysty tunnustamaan omiin ministereihinsä kohdistunutta provokaatiota ilman kahdenvälisten kustannusten laskemista, keskinäisen puolustuksen lauseke pysyy paperilla. Se joutui testiin ennen sotaa ja jäi ilman sisältöä.