Kaksitoista maata vaatii hiilirahastolle jatkoa

Puola kokoaa ajoissa rintamaa seuraavaan kiistaan EU:n vihreän siirtymän rahoista. Kaksitoista hallitusta haluaa jatkaa ja kasvattaa modernisaatiorahastoa vuoden 2030 jälkeen. Aloitetta tukevat Puolan lisäksi muun muassa Tšekki, Romania ja Kreikka sekä useat muut suhteellisen pienituloiset tai hiilestä riippuvaiset jäsenmaat (Bankier, Reuters via Investing.com). Kiistan ydin on yksinkertainen: kuka saa rahat, jotka EU kerää yrityksiltä päästöistä.

Miten päästöistä tulee julkista rahaa

EU:n päästökauppajärjestelmässä eli ETS:ssä yritysten on hankittava päästöoikeuksia päästöjään varten direktiivin 2003/87/EY mukaisesti. Käytännössä hiilen hinnoittelu nostaa saastuttamisen kustannusta, ja päästöoikeuksien huutokaupat muuttavat osan kustannuksesta julkiseksi rahaksi.

Modernisaatiorahasto ohjaa osan rahoista sähköverkkoihin, energiatehokkuuteen, puhtaampaan sähköntuotantoon ja teollisuuden uudistamiseen maissa, joissa investointitarve on suuri, komission rahastokuvauksen mukaan. Tätä sopimusta Puolan kokoama ryhmä haluaa jatkaa: jos hiilikustannukset palautuvat uusina energiajärjestelminä, ETS näyttää oikeudenmukaisemmalta. Jos eivät palaudu, vanhemman infrastruktuurin maat voivat kuvata järjestelmää pelkäksi rahansiirroksi pois kotitalouksilta ja yrityksiltä.

Summat ovat jo suuria. Vuonna 2024 ETS-huutokaupat tuottivat komission huutokauppatietojen mukaan lähes 3 mrd. euroa innovaatiorahastolle ja yli 6 mrd. euroa modernisaatiorahastolle. Bankierin mukaan Varsova odottaa saavansa rahastosta vuosina 2021–2030 noin 14 mrd. euroa eli noin 60 mrd. zlotya. Siksi Puola järjestäytyy ennen kuin seuraavat säännöt kirjoitetaan (Bankier).

Keitä suojataan

Sama vaatimus ei tarkoita eri pääkaupungeissa samaa asiaa. Puola hakee suurta ja ennakoitavaa rahavirtaa sähkösektorin muutokseen. Tšekin huoli on välittömämpi: hiilikustannukset voivat osua lämmitykseen, teollisuuteen ja julkiseen talouteen ennen kuin investoinnit ehtivät laskea laskua.

Kotitalouksien kannalta ero on tärkeä. Euroopan investointipankki kuvaa modernisaatiorahastoa jäsenvaltioiden investointivälineeksi, ei suoraksi korvaukseksi kansalaisille (EIB). Kotitalouksille kovempi paine tulee ETS2:sta, erillisestä rakennusten ja tieliikenteen hiilimarkkinasta. Tšekkiläisessä uutisoinnissa viitattiin arvioon, jonka mukaan ETS2 voisi nostaa keskivertotšekkiläisen kotitalouden kuukausikuluja noin 477 korunalla. Varsinainen kotitaloussuoja on kuitenkin sosiaalisessa ilmastorahastossa, ei modernisaatiorahastossa (Aktuálně.cz).

Romania näyttää väitteen infrastruktuuripuolen. Digi24 yhdisti tulevan energiaohjelman yli 5 000 megawatin uuteen tuuli- ja aurinkovoimaan sekä 3 000 megawattitunnin varastointiin elpymissuunnitelman ja modernisaatiorahaston kanavien kautta (Digi24). Juttu ei ratkaise, kuinka suuri osa on rahoitettu, kilpailutettu tai vasta suunniteltu. Se osoittaa silti, miksi sähköverkot ja varastointi ovat vuoden 2030 jälkeisen rahastokiistan keskellä.

Sama päästöoikeus ei riitä kaikille

Paine ETS-rahoihin näkyy jo. Komissio kertoi, että elpymis- ja palautumistukivälineeseen kytkettyjen REPowerEU-huutokauppojen 8 mrd. euron tavoite saavutettiin, kun 111 455 000 päästöoikeutta oli myyty. Huutokaupat keskeytetään siksi elokuuhun 2026 asti (komission ilmoitus). Yhtä hiilirahojen pottia on jo käytetty elpymiseen, energiaturvallisuuteen ja ilmastoinvestointeihin.

Siksi vauraammat jäsenmaat kuulevat modernisaatiorahaston vaatimuksen osana laajempaa budjettipainetta. Friedrich Merz sanoi nykyisten EU-budjetti-ideoiden olevan Saksalle liian kalliita ja epätasapainoisia. Hänen mukaansa ne voisivat kasvattaa Saksan vuosittaista maksuosuutta 15–20 mrd. eurolla (liittohallituksen pöytäkirja). Suurempi modernisaatiorahasto ei muuttuisi automaattisesti saksalaiseksi laskuksi. Se kuuluu silti samaan neuvotteluun: kuka maksaa, kun puolustus, Ukraina, kilpailukyky ja ilmasto tarvitsevat samaan aikaan rahaa.

Puolan ryhmän vahvin perustelu on käytännöllinen. EU ei voi uskottavasti hinnoitella hiiltä ja jättää heikommassa asemassa olevia energiajärjestelmiä ilman riittävää muutosrahaa. Vahvin vastaväite on yhtä käytännöllinen: yhteen tarkoitukseen varattu päästöoikeus ei voi samalla suojata kotitalouksia, tukea teollisuutta, rahoittaa innovaatioita ja helpottaa EU-budjetin painetta.

Avoimia kohtia on paljon. Koalition kirjettä ei ole julkaistu lähdeuutisoinnissa, joten väitteisiin ydinvoiman tukikelpoisuudesta on suhtauduttava varovasti. Vuoden 2030 jälkeistä rahoituskehystä, jakokaavaa tai maakohtaisia investointivajeita ei ole vahvistettu. Ratkaisevaa on, pystyykö Bryssel pitämään hiilen hinnoittelun poliittisesti uskottavana ilman, että jokaisesta päästöoikeudesta tulee kiista teollisuuden, kotitalouksien, köyhempien jäsenmaiden ja EU-budjetin välillä.