Ukraina iski Venäjän polttoainealuksiin

Asovanmerellä paloi heinäkuun alussa polttoainetta. Ukrainan miehittämättömien järjestelmien joukot iskivät neljän päivän aikana vähintään 25 alukseen, jotka kuljettivat polttoainetta Krimille: tankkereihin, lauttaan ja kuivarahtialuksiin (Naval News, BBC). Kohteet kuuluivat Venäjän varjolaivastoon eli vanhoihin, omistukseltaan epäselviin ja länsimaisten vakuutusjärjestelmien ulkopuolella toimiviin aluksiin, joilla Venäjä pitää polttoainekuljetuksia liikkeessä EU:n 17 pakotepaketista huolimatta (Council of the EU). Pakotteet lisäävät kuljetusten kitkaa paperilla. Droonit pysäyttävät niitä tulella.

Mihin satamat ja vakuuttajat eivät yllä

EU pystyy tekemään varjolaivaston matkoista vaikeampia ja kalliimpia. Se voi lisätä aluksia pakotelistoille, kieltää satamakäyntejä, rajoittaa meripalveluja ja painostaa vakuuttajia. Se ei kuitenkaan voi pysäyttää tankkeria kesken merimatkan. Kansainvälisen merioikeuden mukaan sota-alus saa nousta vieraan valtion alukseen avomerellä vain kapein perustein, esimerkiksi jos alusta epäillään valtiottomaksi tai väärän lipun alla kulkevaksi. Sääntö perustuu UNCLOS-sopimuksen 110 artiklaan, joka määrittää, kuka saa pysäyttää kenet merellä. Harvinaiset pysäytykset eivät ole poistaneet aluksia pysyvästi käytöstä. Pakotteet nostavat kustannuksia, mutta eivät vie laivoja pois vesiltä.

Ukrainan Asovanmeren-operaatio tekee juuri tätä. Komentaja Robert Brovdi nimesi vaurioituneet tankkerit pakotelistatuiksi aluksiksi, joiden kantavuus on noin 7 000 tonnia ja rakennusvuodet 2006–2012. Ne kuljettivat bensiiniä Venäjän Taganrogin satamasta kohti Krimiä (Maritime Executive, The Insider). Kampanja alkoi 6. heinäkuuta iskulla Kertšin TES-Terminal-1-polttoainekeskukseen. Seuraavina kolmena yönä droonit iskivät tankkereihin merellä (LIGA.net).

Kuvio on uskottava, mittakaava vielä varmistamatta

Julkinen aineisto tukee perusväitettä siitä, että Ukraina iski Krimin polttoainelogistiikkaan. Venäjän miehityshallinto julisti niemimaalle polttoainehätätilan 26. kesäkuuta, ennen meri-iskujen alkua. Nasan palohavaintodata näytti lämpöjälkiä, jotka sopivat raportoituihin iskuihin. Viron yleisradio liitti operaation Ukrainan laajempaan yritykseen katkaista Krimin huoltoreittejä (ERR).

Aluskohtainen varmistus tulee hitaammin. Videoita ei ole voitu riippumattomasti paikantaa tai ajoittaa. Julkiset listat osuman saaneista tankkereista eivät täsmää kaikilta osin, ja yhden aluksen tunnistaminen oli vielä päiviä myöhemmin kesken (Critical Threats). Väite siitä, että kaikki kohteet olivat jo pakotelistalla, on toistaiseksi Ukrainan oma ilmoitus, ei avoimista lähteistä vahvistettu tieto.

Kreikka ja kaupan jakolinja

Iskut osuvat Eurooppaan, jossa pakotteiden toimeenpano jakaa jo valmiiksi etuja ja riskejä. Kreikkalaiset varustamot ansaitsivat Financial Timesin tietoihin nojaavien kreikkalaislähteiden mukaan vähintään 3,8 miljardia dollaria venäläisen öljyn kuljettamisesta kolmen vuoden aikana (Euro2day, Newsbeast). Ateena pelkää, että tiukempi valvonta vahingoittaa Euroopan talouksia enemmän kuin Venäjää ja siirtää tankkereita kokonaan eurooppalaisen valvonnan ulkopuolelle. Lippuvaltiovalvonnan kiristyminen voi ohjata toimijoita Venäjän rekistereihin tai G7-maiden ulkopuolisiin vakuutuksiin sen sijaan, että kauppa loppuisi (S&P Global). Sivuvaikutukset eivät jää taloudellisiksi: ukrainalainen meridrooni räjähti Romanian Constantan satamassa, minkä jälkeen Bukarest vaati Kiovaa ohjelmoimaan droonit tuhoutumaan itsestään, jos ne ajautuvat Romanian aluevesille (News.ro).

Eurooppa rakensi pakotejärjestelmän, jonka tarkoitus on nostaa Venäjän energiakuljetusten hintaa. Kreikka hyötyy erosta listattujen ja tosiasiallisesti pysäytettyjen kuljetusten välillä. Romania kantaa kineettisen vaihtoehdon sivuriskin. Ukraina taas testaa, saavuttaako fyysinen tuho sen, mihin pelkkä pakotelista ei riitä.

Toistaiseksi Kiova on näyttänyt, mihin EU:n pakotteet eivät yksin pysty: pakotelistattu tankkeri voidaan muuttaa pysähtyneeksi tankkeriksi. Pysyvä vaikutus riippuu kysymyksistä, joihin markkina ei ole vielä vastannut. Mitkä alukset ovat todella poissa käytöstä, mitä lasteja menetettiin ja suostuvatko vakuuttajat kattamaan Asovanmeren-reitin jatkossa? Siihen asti Eurooppa ei tiedä, seuraako se strategista muutosta vai näyttävää sotamateriaalia.