Ukrainan €2.5 billion Gripen-kauppa sivuuttaa Ranskan

Ukraina ostaa Ruotsin Saabilta 20 Gripen E/F -hävittäjää 2,5 miljardilla eurolla. Ruotsi lahjoittaa erikseen 16 vanhempaa Gripen C/D -konetta, joiden arvoksi on arvioitu 1,9 miljardia euroa. Paketista kerrottiin 28. toukokuuta Saabin Linköpingin-tehtaalla. Kyse on suurimmasta yksittäisestä asehankinnasta, joka rahoitetaan EU:n lainanotolla. Raha päätyy Tukholmaan, ei Ranskan Rafalelle eikä jo hajonneelle ranskalais-saksalaiselle FCAS-hävittäjäohjelmalle.

Avustus lainan muodossa

Hankinta kulkee EU:n Ukraine Support Loan -järjestelyn kautta. Kyse on 90 miljardin euron luottolinjasta, joka hyväksyttiin helmikuussa 2026 tiivistetyn yhteistyön menettelyllä. Menettelyssä osa jäsenmaista voi edetä, vaikka yksimielisyyttä ei synny. Tässä tapauksessa mukana oli 24 EU:n 27 jäsenmaasta, mikä kiersi Unkarin veto-oikeuden. Kokonaisuudesta 60 miljardia euroa ohjataan sotilashankintoihin ja 30 miljardia euroa Ukrainan budjettitukeen.

Ehdot ovat Ukrainalle poikkeuksellisen kevyet. Ukrainan valtiovarainministeriön mukaan EU maksaa kaikki korot. Pääoman takaisinmaksu sidotaan yksinomaan Venäjän sotakorvauksiin, joita ei välttämättä koskaan saada. Käytännössä järjestely toimii avustuksena, vaikka se on juridisesti laina. Euroopan komissio säilyttää hyväksymisvallan jokaisesta asehankinnasta ennen varojen vapauttamista. Ensimmäisenä rahoitetaan drooneja kesäkuussa. Gripen-kaupasta tulisi selvästi suurin yksittäinen osto.

FCAS kaatui, Saab astui tilalle

Kaksi viikkoa ennen Gripen-ilmoitusta Airbus Defencen toimitusjohtaja Michael Schöllhorn mainitsi Tukholmassa Saabin mahdollisena kumppanina seuraavan sukupolven eurooppalaisessa taistelulentokoneessa. FCAS eli Future Combat Air System, Ranskan ja Saksan kuudennen sukupolven hävittäjäohjelma, on miehitetyn koneen osalta käytännössä pysähtynyt. Dassaultin toimitusjohtaja Éric Trappier päätti neuvottelut Airbusin kanssa huhtikuussa. Airbus ehdottaa nyt kahta erillistä hävittäjää, joista toinen vastaisi Ranskan ja toinen Saksan vaatimuksia.

Saabilla on jo jalansija Saksan puolustusteollisuudessa. Yhtiö on saanut 1,2 miljardin euron sopimuksen Arexis-elektronisen sodankäynnin järjestelmästä Eurofighteriin. Ukrainan kauppa tarjoaisi Saabille sellaista näyttöä, jota se tarvitsee. Gripeniä ei ole käytetty varsinaisessa sodassa. Jos kone toimii Ukrainan ilmatilassa, Saabin asema Airbusin suuntaan vahvistuu olennaisesti.

Saabin toimitusjohtaja Micael Johansson sanoo, ettei Airbusin kanssa käydä virallisia neuvotteluja. Suunta on silti nähtävissä.

Mitä ei ole ratkaistu

Virallista sopimusta ei ole allekirjoitettu. Kuudentoista C/D-koneen lahjoitus riippuu siitä, toteutuuko E/F-hankinta. Gripen E käyttää General Electricin F414-moottoria, joten vientiin tarvitaan Yhdysvaltain hyväksyntä ITAR-sääntöjen eli International Traffic in Arms Regulations -vientivalvonnan nojalla. Hyväksyntää ei ole vahvistettu julkisesti.

Toinen rajoite on tuotanto. Saab valmistaa noin 15 Gripeniä vuodessa ja aikoo nostaa tahdin 20–30 koneeseen. Puitesopimus koskee yhteensä 100–150 konetta. Suurimmallakin tuotantotahdilla määrä vastaa viiden vuoden tuotantoa, jos kaikki muut asiakkaat odottavat vuoroaan.

Kaupan sotilaallisesti tärkein osa voi olla Meteor-ohjus. RUSI-ajatuspajan analyytikko Justin Bronkin mukaan se on ainoa länsimainen ilmasta ilmaan -ohjus, jonka kantama riittää uhkaamaan Su-34-koneita, kun ne laukaisevat liitopommeja 60–100 kilometrin päässä rintamasta. Ruotsin puolustusministeri mainitsi Meteorin asepaketissa, mutta ohjuksen integrointia vanhempiin C/D-koneisiin ei ole vahvistettu.

Ranska osallistuu Meteorin valmistukseen. Rafale sopisi EU-alkuperää koskeviin hankintasääntöihin luontevammin kuin amerikkalaismoottorinen Gripen. Silti yksikään korkea ranskalaisviranomainen ei ole julkisesti kommentoinut sitä, että EU-varoja käytetään ruotsalaisen kilpailijan rahoittamiseen. Pariisi rakensi vuosia eurooppalaisia puolustusrahoituksen välineitä. Ensimmäinen suuri hankinta niiden kautta menee Tukholmaan.

Kaupan toteutumisen ratkaisee kaksi konkreettista kysymystä: antaako Washington ITAR-luvan GE:n moottorille ja pystyykö Saabin yksittäinen tuotantolinja toimittamaan koneet riittävän nopeasti.