Ukrainan Patriot-talvi riippuu Washingtonista

Ukrainan mukaan sen ilmapuolustus torjui 1. elokuuta yhden 27:stä Kiovaan ammutusta venäläisestä ballistisesta ohjuksesta (European Pravda). Luku on sodanaikaista viranomaistietoa eikä riippumattomasti vahvistettu. Silti se on paras saatavilla oleva mittari siitä, kuinka syväksi Ukrainan ilmapuolustuksen vaje on kasvanut. Ennen talvea ratkaisevat päätökset tehdään Washingtonissa, eivät Euroopan pääkaupungeissa.

Reutersin ja The Hillin siteeraaman CSIS-arvion mukaan Yhdysvaltain Patriot-torjuntaohjusvarastot ovat supistuneet helmikuun jälkeen noin 65 prosenttia ja THAAD-torjuntaohjukset vähintään 38 prosenttia (The Hill, Reuters). Pentagon ei ole vahvistanut lukuja. Valkoinen talo sanoo varastojen olevan riittävät ja tuotannon käyvän ennätystasolla (Reuters).

Sama Reutersin selvitys kertoi, että Yhdysvaltain asevoimat käytti viiden kuukauden Iranin-sodassa käytännössä kaikki pitkän kantaman täsmäohjuksensa. Ne olivat maasta maahan -aseita, eivät ilmapuolustuksen torjuntaohjuksia. Patriot-pulaa ajaa silti sama perusmekanismi: Yhdysvaltain tuotantoa ja varastoja venytetään samanaikaisesti useisiin sotiin ja liittolaisvelvoitteisiin.

Yksi ohjus, yksi portinvartija

Ukraina tarvitsee Venäjän ballistisia ohjuksia vastaan ennen kaikkea PAC-3 MSE -torjuntaohjuksia, joita valmistaa Lockheed Martin. Tuotanto kasvaa. Lockheedin mukaan maailmanlaajuiset toimitukset ylittivät 600 ohjusta vuonna 2025, ja tavoitteena on 2 000 ohjuksen vuosituotanto vuoteen 2030 mennessä (Lockheed Martin).

Yhdysvaltain maavoimat laajensi PAC-3 MSE -sopimuksen noin 58,6 miljardiin dollariin, mutta sopimus kattaa seitsemän vuoden tulevan tuotannon. Se ei tarkoita ohjuksia, jotka olisivat varastossa tulevaa talvea varten (US Army). Tuotannon lisäys on todellinen. Aikataulu ei vastaa Ukrainan tarvetta.

Euroopan liittolaiset ovat käyttäneet paljon rahaa päästäkseen jonoon. Naton PURL-mekanismissa liittolaiset rahoittavat Yhdysvalloista hankittavia asepaketteja, ja Naton ylin sotilaskomentaja asettaa toimitukset tärkeysjärjestykseen. Lupauksia on kertynyt yli 6 miljardia dollaria, ja Alankomaat on johtanut rahoitusta 500 miljoonalla eurolla (NATO, Dutch Defence).

Saksa on toimittanut Ukrainaan Patriot-järjestelmiä ja pyytänyt jopa 600:aa PAC-3 MSE -ohjusta, mutta päätoimitukset ajoittuvat vuosille 2028 ja 2029 (Bundesregierung). Eurooppalainen raha menee järjestelmään. Washington päättää, mitä järjestelmästä lähtee ulos.

PAC-3 MSE kuuluu Yhdysvaltain ITAR-vientivalvonnan piiriin. Se tarkoittaa, että ulkoministeriön hyväksyntä tarvitaan ennen kuin ohjuksia tai valmistuslisenssejä voidaan siirtää rajan yli (eCFR). Trump ei ole myöntänyt Ukrainalle Patriot-tuotantolisenssiä (To Brief), ja hänen julkinen kantansa on yhä sitoutumaton.

Euroopan itälaita maksaa hinnan

Romania luovutti Ukrainalle Patriot-patterin ja on nyt riippuvainen Yhdysvaltain hyväksymästä 280 miljoonan dollarin korvaavasta kaupasta, jonka toimitusaikataulu on Washingtonin käsissä (Army Recognition). Riippuvuus ei ole teoreettinen. Romanian puolustusministeriö on laskenut 33 venäläisdroonien tunkeutumista maan ilmatilaan sodan alun jälkeen (AGERPRES). Romania luopui suorituskyvystä, jota se ei voi korvata omin päätöksin.

Elokuun 1. päivän isku tappoi siviilejä Kiovassa ja vaurioitti Liettuan suurlähetystöä. Vilna kutsui Venäjän suurlähetystön edustajan kuultavaksi ja käsitteli Ukrainan torjuntakyvyn pettämistä suorana turvallisuusuhkana EU- ja Nato-maalle (LRT).

Puolassa Donald Tusk on jättänyt auki mahdollisuuden uusiin Patriot-siirtoihin Ukrainalle. Oppositiojohtaja Mateusz Morawiecki vaatii, ettei yhtään Puolan Patriot-järjestelmää siirretä pois maasta (Money.pl). Puolan oman ilmapuolustuksen vahvistukset ovat yhä vuosien päässä.

Ranska ja Italia tarjoavat vahvimman perustelun Yhdysvallat-riippuvuuden vähentämiselle. Niiden SAMP/T-järjestelmä käyttää eurooppalaisia Aster 30 -ohjuksia, on jo käytössä Ukrainassa, ja tuotantoa nopeutetaan. Ranska, Italia ja Britannia ovat tilanneet yli 200 uutta Aster-ohjusta (MBDA).

Ukrainassa SAMP/T on osoittanut tehonsa risteilyohjuksia ja drooneja vastaan. Sen taistelunäyttö nopeita ballististen ohjusten paluukärkiä vastaan on edelleen rajallinen. Aster-tuotannon kasvu vie Eurooppaa kohti suurempaa omavaraisuutta. Se ei ratkaise tulevan talven ongelmaa.

Ukraina, Yhdysvaltain Central Command, Puola, Romania ja Saksa kilpailevat samasta torjuntaohjuksesta, samoista amerikkalaisista tehtaista ja saman vientivalvonnan alta vapautuvista toimituksista. Yksi torjunta 27 ohjuksesta näyttää, miltä pullonkaula käytännössä näyttää.

Eurooppalainen rahoitus tekee tulevasta jonosta vähemmän tuhoisan. Se ei muuta jonon omistajaa. Tänä talvena Ukrainan ballististen ohjusten torjunta on vähemmän eurooppalainen rahoitusongelma kuin amerikkalainen jakopäätös. Washingtonissa kukaan ei ole julkisesti sitoutunut tekemään päätöstä Ukrainan hyväksi.