Ukrainan droonintorjujat lähtevät Latviaan

Euroopan maat ovat vuosia toimittaneet aseita Ukrainaan. Nyt osaamista alkaa kulkea toiseen suuntaan: taistelukentällä koulitut ukrainalaiset droonintorjunnan asiantuntijat voivat saapua Latviaan jo tässä kuussa. Tallinnan NB8-huippukokouksessa eli Pohjoismaiden ja Baltian maiden tapaamisessa allekirjoitettu kahdenvälinen sopimus kattaa droonit, elektronisen sodankäynnin, ennakkovaroitusjärjestelmät ja yhteisen tuotannon (Reuters/Straits Times, The Baltic Times). Latvian pääministeri Andris Kulbergs tiivisti ongelman suoraan: tavanomainen Nato-malli ei pysy nykyisen drooniuhan vauhdissa (LRT).

Kahdenvälinen nopeus ennen Brysselin prosessia

Järjestely on rakennettu nopeaksi. Latvia käyttää omaa puolustusministeriötään ukrainalaisen osaamisen tuomiseen, järjestelmien testaamiseen, asiantuntijoiden vastaanottamiseen ja droonintorjuntateknologian yhteistuotantoon. Ensimmäinen vaihe ei vaadi EU-asetusta eikä Naton komentopäätöstä. EU:n hankinta- ja rahoitusvälineet tulevat mukaan vasta, jos hanke laajenee maiden yli (European Commission).

Euroopan parlamentin, EU:n suoraan valitun lainsäätäjän, kesäkuussa 2026 sopima puolustusvalmiuspaketti helpottaisi vientilupia ja sallisi EU-rahoitteisissa hankkeissa Ukrainassa tehtävän testauksen kulujen huomioimisen. Se madaltaisi kynnystä muuttaa kahdenvälinen kokeilu laajemmaksi eurooppalaiseksi ohjelmaksi (European Parliament).

Latvia ei ole yksin. Liettua allekirjoitti Kiovan kanssa oman yhteistyösopimuksensa, joka kattaa teknologiansiirron, yhteistuotannon ja ukrainalaisten asiantuntijoiden työn Liettuan maaperällä (Ukrainian Presidency). Puola kokoaa ukrainalaisia oppeja kansalliseen ohjelmaan, jossa yhdistyvät rajaesteet, ilmapuolustus ja EU-rahoitteiset hankinnat. Suomi etenee eri tavalla: se isännöi Naton vetämiä droonintorjunnan testitapahtumia, joissa uusia havaitsemis- ja torjuntateknologioita arvioidaan ennen käyttöönottoa (Defence Industry Europe). Kaikkia malleja ajaa sama paine: uhka kehittyy nopeammin kuin hankintajärjestelmät.

Romania näyttää aukon hinnan

Romania tekee puutteen näkyväksi. Kesäkuuhun 2026 mennessä Bukarest oli kirjannut 28 ilmatilaloukkausta ja 47 tapausta, joissa droonien osia oli löytynyt maan läheltä. Tapauksiin kuului venäläinen Geran-2-drooni, joka osui toukokuun lopussa Galațin asuinkerrostaloon ja haavoitti kahta siviiliä (Digi24). Muutamaa päivää myöhemmin ukrainalainen meridrooni räjäytti Kiovan mukaan itsensä Constanțan satamassa, kun Venäjän elektroninen sodankäynti oli ohjannut sen pois reitiltä.

Romanian ongelmat johtuvat sekä puuttuvasta kalustosta että rajoittavista voimankäyttösäännöistä. Presidentti Nicușor Dan on myöntänyt, että ampuminen Ukrainan alueen suuntaan voisi synnyttää riskin rinnakkaissotijan asemasta, jolloin Romania voitaisiin tulkita sodan osapuoleksi Venäjää vastaan (Adevărul). Kenraalit ovat kuvanneet rauhanajan voimankäyttösääntöjä operatiivisesti lamaannuttaviksi. Siinä missä Latvia tuo maahan ukrainalaista reagointinopeutta, Romania odottaa yhä väliaikaista Nato-kalustoa, jota se pyysi kuukausia sitten.

Muuri ilman piirustuksia

Eurooppalaiset johtajat ovat hyväksyneet ajatuksen "droonimuurista", joka havaitsisi ja torjuisi drooneja itärajalla (Euronews). Käsite kuulostaa yhtenäiseltä järjestelmältä. Käytännössä kyse on tilkkutäkistä: Baltian maat rakentavat kahdenvälisiä kanavia Ukrainaan, Puola kasaa kansallisia ohjelmia, Suomi testaa teknologiaa Naton harjoituksissa ja Romania pyytää liittolaisilta hätäapua. Yhteistä johtomallia ei ole.

Raja näkyy jo käytännössä. Kun drooni tunkeutui Latvian ilmatilaan kesäkuun alussa, Naton Baltian ilmavalvonnassa lentänyt ranskalainen hävittäjä ampui sen alas. Voimankäyttöpäätös tehtiin Naton komentoketjussa (Global Banking & Finance Review/Reuters). Ukrainasta saatavat havaintojärjestelmät syöttäisivät tietoa tähän ketjuun, eivät korvaisi sitä. Avoin kysymys on, sulautuvatko ne komentojärjestelmään vai syntyykö rinnakkainen kerros.

Sopimustekstiä ei ole julkaistu. Parlamentaarisen valvonnan ulkopuolelle, salaisiin hankinta-asiakirjoihin, jää tieto siitä, mitä Latvia tarkasti saa ja kuka antaa luvan häirintään, jos ukrainalaiset sensorit merkitsevät kohteen.

Ukrainan sota on paljastanut matalalla lentävien uhkien torjunta-aukon Itämereltä Mustallemerelle. Kiovan taistelukokemus päivittyy nopeammin kuin eurooppalaiset hankintaprosessit, ja rintamavaltioiden ratkaisut syntyvät sen mukaisesti. Ratkaisevaa on, tuottaako nopeus ilman yhteistä integraatiota toimivan suojan vai kokoelman erillisiä osia, joka näyttää yhtenäiseltä vain kartalla.