Yhdysvallat rikkoi G7:n Venäjä-öljylinjan

G7-maiden valtiovarainministerit kokoontuivat Pariisiin 18.–19. toukokuuta etsimään yhteistä vastausta Iranin ja Hormuzinsalmen energiashokkiin. Tuloksena oli julkilausuma, joka ei sitonut ketään konkreettisiin toimiin. Ainoa päätös tuli Yhdysvalloilta yksin, ja muut liittolaiset vastustivat sitä. Öljy maksaa 112 dollaria barrelilta. Suurten talouksien joukkolainakorot ovat nousseet usean vuoden huippuihin. EKP kokoontuu 11. kesäkuuta tilanteessa, jossa hyviä vaihtoehtoja ei ole.

Pariisi tuotti pidättyvyyttä, ei helpotusta

Julkilausuma puhui "tasapainoisesta kasvusta ja makrotalouden vakaudesta". Käytännössä se tarkoitti menokuria. Yhteinen linja oli finanssipoliittinen pidättyvyys, ei elvytys. Öljyvarastoja ei päätetty vapauttaa yhdessä. Korkolinjasta ei annettu koordinoitua viestiä. Hätäpakettia ei syntynyt.

Ainoa konkreettinen toimi tuli Washingtonista. Yhdysvallat jatkoi Venäjän öljyä koskevaa pakotepoikkeusta toisen kerran, vaikka se oli kertonut eurooppalaisille liittolaisilleen, ettei poikkeusta uusita. Tavoite oli selvä: korvata Hormuzinsalmen sulkemisen takia markkinoilta kadonneita iranilaisia öljybarreleita venäläisellä raakaöljyllä. Euroopan hallitukset vastustivat ratkaisua, koska se heikentää pakotejärjestelmää, jota ne ovat ylläpitäneet Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Saksan valtiovarainministeri Lars Klingbeil ajoi omaa pakettiaan. Siihen kuuluivat pääomamarkkinaunioni, eli hanke Euroopan hajanaisten sijoitusmarkkinoiden yhdistämiseksi, sekä G7-toimintasuunnitelma ruokakriisiä vastaan mineraali- ja maatalousketjujen turvaamiseksi. Molemmat kertovat Berliinin arviosta, että kriisi ulottuu öljyn hintaa syvemmälle. Pakotekiista vei niiltä kuitenkin tilan.

Ranska esti keskustelun Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n toisesta strategisten öljyvarastojen vapauttamisesta. Maaliskuussa tehty vapautus oli IEA:n 50-vuotisen historian suurin, mutta se kattoi vain osan Hormuzin takia menetetystä tarjonnasta. Pariisin kanta oli, että jäljellä olevat varannot on säästettävä vielä pahempia tilanteita varten.

Markkinat antoivat arvionsa jo kokouksen aikana. Saksan valtionlainojen korot nousivat korkeimmilleen sitten vuoden 2011. Japanin 30-vuotisten joukkolainojen korot ylsivät ennätystasolle. Maailmanlaajuinen korkojen nousu oli päinvastainen viesti kuin vakautta hakeva G7 yritti antaa.

EKP:n vaikea kesäkuu

EKP eli Euroopan keskuspankki joutuu 11. kesäkuuta ratkaisemaan korkolinjansa poikkeuksellisen hankalassa asetelmassa. EKP määrittää rahan hinnan 20 euromaalle.

Euroalueen inflaatio on kiihtynyt lähes kokonaan energian takia. Kun energia ja ruoka jätetään pois, pohjainflaatio on heikompi. Samaan aikaan talouskasvu on lähes pysähtynyt. Tätä yhdistelmää, hintojen nousua ja tuotannon jähmettymistä, kutsutaan stagflaatioksi. Keskuspankille se on huono asetelma, koska työkalut osuvat vain osaan ongelmaa.

Koronnosto tekee asuntolainoista ja yritysluotoista kalliimpia. Se toimii, jos inflaatio johtuu liian vahvasta kysynnästä. Hormuzinsalmen tarjontahäiriötä se ei korjaa. Markkinat odottavat silti EKP:ltä koronnostoa kesäkuussa. Silloin keskuspankki kiristäisi rahapolitiikkaa ongelmaan, johon rahapolitiikka ei suoraan yllä.

Kuka kantaa iskun

Saksa on laskenut vuoden 2026 toisen neljänneksen kasvuennusteensa 0,3 prosenttiin. Leikkaus kertoo energiashokin painosta teollisuudessa, joka oli heikko jo valmiiksi. Kemian-, metalli- ja lasiteollisuus ovat vähentäneet työpaikkoja ja tuotantoa vuodesta 2022 lähtien. Väliaikainen polttoaineveron alennus päättyy kesäkuun lopussa, eikä korvaavaa tukea ole ilmoitettu.

Italia pyysi Euroopan komissiolta, että energiakulut jätettäisiin EU:n finanssisääntöjen ulkopuolelle. Säännöt rajoittavat euromaiden julkista velanottoa. Bryssel kieltäytyi ja viittasi miljardiluokan EU-varoihin, joita Italia ei ole vielä käyttänyt. Puolustusmenot saavat jo poikkeuksen näistä säännöistä. Energiamenot eivät saa. Yksikään G7-maa ei tukenut Italian vaatimusta laajemmasta joustosta.

Komissio julkaisee uudet talousennusteet 21. toukokuuta. Jos luvut vahvistavat hidastumisen, paine kasvaa kahteen suuntaan: Brysseliä vaaditaan löysäämään finanssirajoitteita ja EKP:tä pitämään korot ennallaan. Euroopan suuret talousinstituutiot vetävät nyt eri suuntiin. G7 viestii tiukempaa budjettikuria, markkinat hinnoittelevat kireämpää rahaa, ja taustalla on tarjontakriisi, jota kumpikaan väline ei ratkaise.