Yhdysvallat puolittaa NATO:n pommikone­lupaukset

Yhdysvallat vetää sotilaallista panostaan Euroopasta nopeammin kuin liittolaiset odottivat. Painavin muutos kulkee väylää pitkin, jota kongressi ei käytännössä valvo. Washington leikkaa Naton kriisisuunnitteluun lupaamiaan joukkoja: strategisten pommikoneiden määrä puolittuu, hävittäjiä vähennetään kolmanneksella ja sukellusveneitä ei luvata lainkaan. Päätökset tehdään toimeenpanovallan kautta ilman kongressin äänestystä, ja Euroopan pääkaupungeille jää aukkoja, joita ne eivät saa umpeen ennen vuotta 2029.

Kaksi väylää, joista vain toista vartioidaan

Eurooppalaisten huoli selittyy sillä, että Yhdysvaltain sotilaallisella läsnäololla on kaksi eri muotoa. Ensimmäinen on Eurooppaan pysyvästi sijoitettu joukko, nykyisin noin 80 000 sotilasta. Kongressi asetti vuotuisen puolustusvaltuutuslain eli NDAA:n pykälässä 1249 alarajaksi 76 000 sotilasta. Jos Pentagon alittaa rajan, sen on vakuutettava kongressille, ettei leikkaus heikennä liittolaisten turvallisuutta. Tämä suojakaide saa yleensä huomion.

Naton joukkomalli on strategisesti raskaampi. Siihen kirjataan, mitä kukin liittolainen lupaa tuoda kriisissä käyttöön: joukkoja, jotka siirretään kotitukikohdista 10, 30 tai 180 päivän sisällä. Näitä lupauksia Yhdysvaltain hallinto voi muuttaa ilman erillistä lakisuojaa. Kun Pentagonin edustaja Alexander Velez-Green esitteli suunnitelmaa Naton virkamiehille 22. toukokuuta, leikkaukset koskivat juuri tätä kategoriaa: pommikoneet puolitetaan, hävittäjiä vähennetään kolmanneksella, sukellusveneet poistuvat listalta ja tankkauskoneita sekä hävittäjiä vähennetään (CDE News). Pentagon vahvisti luvut mutta ei aikatauluja.

Welt am Sonntag kertoi 30. toukokuuta, että vetäytyminen etenisi nopeammin kuin Euroopalle oli aiemmin viestitty ja ilman siirtymäaikaa, jota hallitukset olivat olettaneet. Naton diplomaatti sanoi Reutersille, että tahti "riippuu muiden kyvystä tulla tilalle vaihtoehtojen kanssa", ja lisäsi, ettei "kaikkea ole vielä lopullisesti päätetty edes Yhdysvalloissa".

Rahalla ei saa aukkoa nopeasti umpeen

Euroopan korvattavaksi jäävä kapasiteetti ylittää sekä budjettien että tuotantolinjojen rajat. IISS arvioi vuonna 2025, että Yhdysvaltain tavanomaisten suorituskykyjen jäljentäminen euroatlanttisella alueella maksaisi pelkkinä järjestelminä 226–344 miljardia dollaria ja 25 vuoden aikana lähes 1 biljoona dollaria. Kiel-instituutin toukokuun 2026 arvio asettaa merkittävän, ei täydellisen, autonomian hinnaksi noin 50 miljardia euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan. Pelkkä hävittäjävaje edellyttäisi 350–400 lisätaistelukonetta, joita eurooppalainen teollisuus ei pysty toimittamaan ennen 2030-luvun puoliväliä.

Euroopan vastaukset jakautuvat. Ranska laajentaa ydinpelotettaan mallilla, jota se kutsuu nimellä "dissuasion avancée" eli eteen työnnetty pelote. Siinä kumppanimaat ovat Ranskan ydintakuun piirissä, mutta laukaisupäätös jää yksin Pariisille. Norjasta tuli 27. toukokuuta yhdeksäs järjestelyyn liittynyt maa Narvikin järjestelyn kautta. Tavanomaisessa puolustuksessa Saksa ja Alankomaat ottavat vastuuta Viron ja Latvian puolustuksen johtamisesta yhteisen 1. saksalais-alankomaalaisen armeijakunnan kautta. Kyse on Baltian puolustusvastuun siirtymisestä Washingtonilta eurooppalaisiin käsiin.

Vuosien 2027–2029 aukko

Molemmat ratkaisut törmäävät samaan ongelmaan: aikaan. Puolan yleisesikunnan päällikkö vahvisti työn kotimaisten pitkän kantaman täsmäaseiden parissa, mutta myönsi ensimmäisten tulosten vaativan "vähintään kaksi vuotta". EU:n turvallisuustutkimusinstituutti varoittaa, että Tomahawk-ohjusten Saksaan suunnitellun sijoituksen peruminen "poistaa keskeisen osan Euroopan pelotteesta" vuosina, joita se kutsuu sotilaalliseksi siirtymäkaudeksi. Carnegie Endowmentin mukaan Baltian maat pelkäävät vetäytymisen tapahtuvan "ennen kuin Eurooppa ehtii täyttää puolustusaukkojaan".

Arviot osoittavat samaan haavoittuvaan jaksoon: vuosiin 2027–2029. Silloin Yhdysvaltain leikkaukset tuntuvat eniten, mutta eurooppalaiset korvaajat ovat yhä vuosien päässä. Seuraava testi tulee kesäkuun alussa Naton Force Sourcing Conference -kokouksessa, jossa Euroopan maiden on ilmoitettava, mitä amerikkalaisten jättämiä aukkoja ne aikovat täyttää. Washington on rakentanut etenemisen niin, että liittolaisille jää kaksi vaihtoehtoa: julkinen sitoutuminen aukkoihin, joita ne eivät vielä pysty sulkemaan, tai heinäkuun Ankaran-huippukokoukseen saapuminen tyhjin käsin.