Yhdysvallat kiristää Iranin meriliikennepainetta

Yhdysvallat antoi Iranille 24 tuntia aikaa ilmoittaa julkisesti, ettei se hyökkää kauppalaivoja vastaan Hormuzinsalmessa. Washingtonin mukaan kieltäytyminen voisi käynnistää vihollisuudet uudelleen (in.gr). Määräaika seurasi 7. heinäkuuta tehtyjä iskuja kolmea tankkeria vastaan salmen lähistöllä (LA Times).

Kansainvälisen merioikeuden mukaan kauppa-aluksilla on kauttakulkuoikeus kansainvälisissä salmissa (UNCLOS Part III). Oikeus kulkea ei silti enää ratkaise, kannattaako matka tehdä. Euroopan kustannukset kasvavat kohdassa, jossa juridinen oikeus ja vakuutusmarkkinan riskinotto erkanevat toisistaan.

Ketkä todella päättävät, lähtevätkö alukset liikkeelle

Hormuzin läpi kulkevan tankkerin kohtaloa eivät käytännössä ratkaise ulkoministerit. Päätöksen tekevät sotariskivakuuttajat, P&I-klubit eli keskinäiset vakuutusyhdistykset, jotka kattavat miehistö-, lasti- ja ympäristövastuita, sekä pankkien ja varustamoiden compliance-yksiköt.

Viimeisimpien iskujen jälkeen laivaliikenne salmen kautta väheni jyrkästi (Gulf News). Sotariskivakuuttajat kehottivat osaa varustamoista keskeyttämään matkat kokonaan ja hinnoittelivat vakuutusturvaa 24–48 tunnin jaksoissa (Business Standard). Vakuutusmaksujen arvioidaan pysyvän korkeina, vaikka liikenne osin palautuisi (Insurance Asia). Inchcapen Lähi-idän tilannekatsaus kuvasi kontrolloituja alusliikkeitä, odotusalueita ja pakollisia riskiarvioita (Inchcape Shipping Services). Reitti on auki. Se ei ole normaali.

Pakotteet kiristävät tilannetta lisää. Yhdysvaltoihin kytkeytyneet yritykset eivät voi maksaa iranilaisille tai Iranin vallankumouskaartiin liitetyille toimijoille turvallisesta kulusta (OFAC FAQ 1249). Myös muut kuin yhdysvaltalaiset yritykset voivat joutua vaikeuksiin, jos maksu sivuaa dollareita, jälleenvakuuttajia tai pankkeja, joilla on Yhdysvaltoihin liittyvää riskiä (Clyde & Co). Varustamolla voi siis olla laillinen kauttakulkuoikeus ja vakuuttaja, joka olisi valmis kattamaan matkan, mutta rahoitusketju pysähtyy pakoteriskiin.

Eurooppa maksaa hinnassa, ei pulassa

Euroopalta ei ole loppumassa kaasu. Euroopan komissio kertoi EU:n kaasukoordinaatioryhmälle, ettei se näe suoraa uhkaa talven toimitusvarmuudelle (Świat OZE). Saksan energiaviranomainen arvioi, että Persianlahden kaasulla on vain pieni merkitys Saksan hankinnassa (Tagesschau).

Ongelma on hinta. Eurooppa ostaa energiaa globaaleilta markkinoilta eikä määrää niillä hintaa. Persianlahden häiriöt ovat jo pienentäneet EU:n LNG-tuontia, ja kaasuvarastot täyttyvät hitaammin kuin vuosi sitten (S&P Global). Euroopan viitekaasun hinta on noussut samaan aikaan, kun varastot ovat selvästi viimevuotista alempana (money.pl). BNP Paribasin mukaan Euroopan öljytuotetasapaino, etenkin dieselissä, on aiempaa riippuvaisempi tuonnista ja siten alttiimpi Persianlahden häiriöille (BNP Paribas).

Kustannus ei jakaudu tasaisesti. Espanjan säännelty kaasutariffi nousi heinäkuussa, kun Hormuzin kautta tulevat raaka-ainekustannukset yhdistyivät arvonlisäveron korotukseen (El Español). Puolan LNG-terminaalikapasiteetti antaa enemmän puskuria. Rotterdam, Euroopan suurin polttoaineiden vastaanottosatama, on saman vakuutus-, rahti- ja compliance-ketjun päässä, jota Hormuzin häiriö rasittaa (Vandaag & Morgen).

Meripartiot eivät riitä vakuuttajille

Britannian, Ranskan ja Omanin miinantorjuntaoperaatiot vähentävät fyysistä riskiä, mutta eivät poista sotariskilisiä (Procurement Institute). IMO eli YK:n merenkulkujärjestö voi määrittää reittijärjestelyjä ja turvallisuusstandardeja, mutta se ei voi määrätä saattueita eikä pakottaa vakuuttajia kirjoittamaan vakuutuksia (IMO). Dohassa voidaan ilmoittaa diplomaattisesta edistymisestä. Lontoon vakuutusmarkkina hinnoittelee sen, mitä se näkee, ja maksut laskevat vasta, kun takana on riittävän pitkä häiriötön jakso.

Hormuz on Euroopalle ennen kaikkea energiahinnan ja toimitusketjujen riski, ei välitön toimituskriisi. Reitti pysyy oikeudellisesti avoimena, vaikka siitä tulee kaupallisesti vaikea. Ratkaisevan päätöksen tekevät vakuuttajat, compliance-yksiköt ja pankit, eivät hallitukset, jotka vakuuttavat kriisin olevan hallinnassa. Euroopan pääkaupungit eivät silti julkaise dataa, jolla kansalainen voisi seurata, miten Persianlahden sotariskilisä päätyy Madridin kaasulaskuun tai Rotterdamin dieselin hintaan.