Yhdysvallat leikkaa NATO:n pommittaja- ja sukellusvenelupauksia

Pommittajia puolet vähemmän. Sukellusveneitä ei lainkaan. Hävittäjiä kolmannes vähemmän. Pentagon kertoi toukokuun lopulla suljetussa Brysselin-kokouksessa Nato-liittolaisille, että Yhdysvallat vähentää tuntuvasti ilma- ja merivoimia, jotka se on luvannut Euroopan kriisitilanteisiin. Leikkaukset osuvat järjestelmiin, joiden varaan liittokunnan puolustussuunnittelu on rakennettu. Euroopan liittolaisten on tuotava korvaavat ehdotuksensa kesäkuun alun Force Sourcing Conferenceen, jossa maat lupaavat konkreettisia joukkoja ja suorituskykyjä suunnitelmien täyttämiseksi. Poliittinen takaraja on Naton Ankaran-huippukokous 7.–8. heinäkuuta (Reuters/Der Spiegel, The Deep Dive).

Leikkaukset eivät kohdistu ensisijaisesti sotilasmääriin vaan järjestelmiin, jotka tekevät taistelujoukoista käyttökelpoisia: ilmatankkauskoneisiin, elektronisen sodankäynnin koneisiin, tiedusteludrooneihin ja hyökkäyssukellusveneisiin. Ilman niitä eurooppalaiset joukot eivät toimi täysimittaisessa sodassa samalla tavalla kuin paperilla.

Järjestelmät, joiden varassa muu puolustus toimii

Naton joukkomalli hyväksyttiin Madridin huippukokouksessa vuonna 2022. Siinä 800 000 sotilasta on jaettu kolmeen valmiusluokkaan ja sidottu alueellisiin puolustussuunnitelmiin. Vilnassa vuonna 2023 laaditut suunnitelmat kattavat Itämeren alueen, Atlantin ja Välimeren. Ne kirjoitettiin oletuksella, että Yhdysvaltain tukisuorituskyvyt ovat käytettävissä (NATO).

Eurooppalaiset taistelujoukot tarvitsevat näitä järjestelmiä käytännön syistä. Hävittäjät tarvitsevat ilmatankkausta ylittääkseen Itämeren toimintamatkoilla, lentokoneet tarvitsevat elektronista sodankäyntiä selviytyäkseen Venäjän ilmatorjunnasta, ja laivasto-osastot tarvitsevat hyökkäyssukellusveneitä suojaamaan merenalaista toimintaa. Juuri näitä luokkia Yhdysvallat on vetämässä pois.

Pentagonin viestin Nato-maiden poliittisille johtajille välitti puolustusministeri Pete Hegsethin vanhempi neuvonantaja. Naton tiedottaja myönsi, että liittokunnan voimankäyttösuunnittelussa on ollut "liiallista riippuvuutta Yhdysvalloista", ja sanoi sotilaallisten vastuiden voivan olla "järjesteltävissä uudelleen" (TRT World/Reuters).

Toimintakyvyn matematiikka

Euroopalla on käytössään noin 60 ilmatankkauskonetta. Yhdysvalloilla niitä on 610, eli suhde on noin kymmenen yhteen (Aerospace Global News). Euroopalla ei ole yhtään strategista pommittajaa. Lähin vastine on ranskalainen Rafale, joka voi kantaa 500 kilometrin kantaman ohjuksia. B-52 voi iskeä noin 8 000 mailin päästä ja pysyä toiminta-alueella 20 tuntia (ISS Europa).

Ilmatorjunnan lamauttaminen on ehkä vakavin puute. Kyse on kyvystä tuhota Venäjän ilmatorjuntajärjestelmiä niin, että liittokunnan koneet voivat toimia. Belgialainen puolustustutkija sanoi Defence Newsille, että Euroopan ilmavoimat ovat "yksinkertaisesti hylänneet" tämän osa-alueen ja joutuvat rakentamaan sen uudelleen alusta. Kolme kuudestatoista kyselyyn vastanneesta analyytikosta arvioi, että jälleenrakennus voi kestää yli vuosikymmenen (Defence News).

Kiel-instituutin toukokuussa 2026 julkaisema arvio laski Euroopan strategisen omavaraisuuden hinnaksi noin 500 mrd. euroa kymmenessä vuodessa. Se tarkoittaisi noin 50 mrd. euroa vuodessa eli 0,25:tä prosenttia Euroopan BKT:stä (Kiel/Defence News). Suurin rajoite ei ole raha vaan tuotantokapasiteetti. Airbus harkitsee tankkauskoneiden tuotannon kasvattamista, mutta ei ole vahvistanut sitä. Naton poistuvan ilmavalvontakaluston seuraajasta ei ole allekirjoitettua sopimusta. Ensimmäinen eurooppalainen pitkän kantaman iskuohjus saapuu aikaisintaan vuonna 2029.

Kaksi tilikirjaa, yksi liittokunta

Naton ylin sotilaskomentaja, Saceur-kenraali Alexus Grynkewich, sanoi liittokunnan puolustusvoimien komentajille 19. toukokuuta, että Yhdysvaltain supistukset "eivät vaikuta alueellisten suunnitelmiemme toteutettavuuteen" (NATO). Lausunto koski aiemmin ilmoitettuja joukkojen vähennyksiä, ei päiviä myöhemmin paljastuneita tukisuorituskykyjen leikkauksia. Hänen oma rajauksensa kertoi olennaisen: Yhdysvallat tarjoaisi vain "ne kriittiset suorituskyvyt, joita liittolaiset eivät vielä pysty tuottamaan". Pois vedettävät järjestelmät ovat juuri näitä suorituskykyjä.

Riippuvuus on tätä syvempi. Euroopan liittolaiset ovat ostaneet amerikkalaisia asejärjestelmiä ennätystahtiin: F-35-hävittäjiä, Patriot-ilmatorjuntaa ja HIMARS-raketinheittimiä. Yhdysvaltain Foreign Military Sales -järjestelmän osuus Euroopan kalustohankinnoista nousi vuosina 2022–2024 50,7 prosenttiin, kun se kolme vuotta aiemmin oli 27,8 prosenttia (Bruegel). Hankinnat olivat osin poliittinen vakuutus: amerikkalaista kalustoa ostamalla pidettiin Yhdysvallat kiinni Euroopan puolustuksessa. Nyt Washington vähentää operatiivisia sitoumuksia, joita näiden järjestelmien piti täydentää, samalla kun Eurooppa on aiempaa riippuvaisempi yhdysvaltalaisesta kalustosta. ECFR varoittaa, että Venäjän tiedustelukuva Natosta "hauraana ja jakautuneena" on juuri se tilanne, joka voi johtaa virhearvioon (ECFR).

Mitä Ankara ei voi ratkaista

Huippukokous voi hyväksyä menotavoitteita ja suorituskykylupauksia. Se ei voi valmistaa tankkauskoneita, kouluttaa elektronisen sodankäynnin miehistöjä tai laukaista satelliitteja. Yhdysvaltain viralliset lupaukset tuodaan kesäkuun Force Sourcing Conferenceen. Siihen asti tarkat määrät pysyvät salassa. Yksikään liittokunnan edustaja ei ole julkisesti sanonut, pysyvätkö Vilnan puolustussuunnitelmat toteuttamiskelpoisina uudistetulla joukkomallilla. Lehdistötilaisuuksissa kysymys on sivuutettu toistuvasti. Ankarassa annettavien lupausten ja tehtaiden toimituskyvyn välinen ero ulottuu pitkälle 2030-luvulle.