Yhdysvallat punnitsee NATO-tukikoneiden leikkauksia

Naton itäisen puolustuksen heikoin kerros on se, joka näkyy vähiten: hävittäjiä ilmassa pitävät tankkerikoneet, valvontakoneet, merelliset suorituskyvyt ja muu kalusto, jonka Yhdysvallat voi siirtää muualle. Eurooppalaisten tietojen mukaan Washington arvioi nyt tukipaketin supistamista. Sotilaiden määrä kertoo vain näkyvän osan Naton puolustussuunnitelmista. Suunnitelmat nojaavat myös amerikkalaiseen kalustoon, jota Eurooppa ei pysty nopeasti korvaamaan.

Asetelma on vaikea. Nato voi rakentaa suunnitelmansa näiden kykyjen varaan, mutta Yhdysvallat päättää, milloin se luovuttaa ne käyttöön. Washington voi perustellusti vaatia Eurooppaa kantamaan suuremman osan taakasta, etenkin kun EU yrittää nopeuttaa yhteisiä puolustushankintoja SAFE-rahoitusvälineellä, joka on puolustushankintoihin tarkoitettu lainajärjestely. Sotilaallinen aukko on silti välitön. Euroopalta puuttuu riittävästi koneita, jotka pitävät hävittäjät ilmassa, sensoreita, jotka näyttävät komentajille joukkojen liikkeet, ja merellisiä kykyjä, joilla valvotaan kiistanalaisia vesialueita.

Kriisin tukipaketti painaa enemmän kuin tukikohtien näkyvyys

Mahdolliset leikkaukset ovat yhä mediatietoja, eivät julkisia Yhdysvaltain tai Naton määräyksiä. Ne ovat merkittäviä, koska kyse on niukoista suorituskyvyistä. Hävittäjät näkyvät. Tankkeri- ja valvontakoneet ovat hiljaisempi koneisto, joka muuttaa joukkojen siirron pitkäkestoiseksi operaatioksi.

Yhdysvaltain joukkojen isännöinti ei takaa vahvaa kriisipakettia. Puola näyttää jännitteen hyvin: näkyvillä tukikohdilla on poliittista ja pelotevaikutusta, mutta ne eivät itsessään tuo ilmatankkausta, tiedustelua, valvontaa ja tilannekuvaa. Viimeksi mainittu tarkoittaa sensoreita ja analyysiä, joiden perusteella komentajat tietävät, mitä tapahtuu, ennen kuin vastaus valitaan.

Baltian maat tuntisivat aukon nopeasti. Nato kuvaa Baltic Air Policing -tehtävää rauhanajan rotaatioksi, koska Virolla, Latvialla ja Liettualla ei ole pysyviä hävittäjälaivueita. Kriisissä tehtävä tarvitsisi lisää hävittäjiä, ilmatankkausta, ilmapuolustuksen yhteyksiä, merellistä tilannekuvaa ja luotettavaa johtamista. Jos Yhdysvaltain tuki kapenee, siirtymä valvontalennoista puolustukseen vaikeutuu.

Eurooppa rakentaa, mutta hitaasti

Eurooppa on edennyt. Monikansallinen tankkerikoneflotti kasvoi kymmeneen koneeseen vuonna 2024. Naton AWACS-koneet, joissa on tutka ja johtoryhmä, antavat liittolaisille yhteisen ilmatilannekuvan. Ranskan vuoden 2022 strateginen arvio muotoili riippuvuuden poliittisesti vaatimalla Euroopalle enemmän toimintatilaa.

Ongelma on vauhti. Bruegelin arvio Euroopan puolustustarpeista näyttää, kuinka vahvasti maanosa nojaa yhä amerikkalaiseen korkean tason tukeen. Ranska pystyy siirtämään merkittäviä joukkoja ja sillä on ydinpelote. Se ei kuitenkaan korvaa Yhdysvaltain mittaluokan tankkerikoneita, kaukovaikutteisia sensoreita, merivalvontakoneita, lentotukialuksia ja sukellusveneitä.

Saksa kantaa toista osaa kilvestä. Sen Operationsplan Deutschland keskittyy teihin, rautateihin, satamiin, polttoaineeseen, lupiin ja kokoamisalueisiin, joiden kautta liittolaisjoukot liikkuisivat maan halki. Työ on tärkeää, koska Saksa on vahvistusten käytävä itään. Nopeampi käytävä ei silti poista komentajien haavoittuvuutta, jos sen läpi saapuvilla joukoilla on vähemmän silmiä ja lyhyempi toiminta-aika.

Mustallamerellä sama heikkous näkyy terävämmin. Romanialaisessa raportoinnissa droonivälikohtausten jälkeen on korostettu matalalla lentävien kohteiden tutkia, ilmapoliisitoimintaa, droonintorjunnan sensoreita ja ennakkovaroitusta. Curs de Guvernare ja Digi24 ovat seuranneet Bukarestin pyyntöjä liittolaisavun vahvistamisesta. Heikomman valvonnan välitön hinta on vastuutahon tunnistamisen ja varoitusajan menetys. Rajan ylittävä drooni voi muuttua samanaikaisesti sotilaalliseksi ongelmaksi ja poliittiseksi kiistaksi.

Suomi terävöittää asetelmaa, koska lähtökohta on vahvempi. Suomella on uskottavat ilmavoimat, mutta pohjoinen maantiede korostaa silti tankkerikoneiden, pitkän kantaman tutkien, merivalvonnan ja yhteisten varoitusjärjestelmien merkitystä. Jos Suomi näkee aukon, Baltian maat kohtaavat siitä ankaramman version.

Aikaikkuna kapenee

Ensimmäinen epävarmuus koskee faktoja. Washington ja Nato eivät ole julkisesti vahvistaneet mahdollisten leikkausten koko listaa, joten mediatietoja ei pidä käsitellä lopullisina määräyksinä. Olennainen testi on, saavatko liittolaiset korvaavia sitoumuksia: lisää eurooppalaisia tankkerikoneita, lisää valvontakoneita, lisää merivalvontaa, vahvemmat ilmapuolustuksen yhteydet ja selvemmät oletukset siitä, mitä Yhdysvallat luovuttaa kriisissä käyttöön.

Syvempi kysymys on ajoitus. Menolupaukset ja EU:n hankintavälineet voivat muuttaa Euroopan joukkorakennetta vuosien kuluessa, eivät kriisin alkuvaiheessa. Naton itäinen kilpi voi heiketä ensin siinä tukikerroksessa, joka antaa etulinjalle kestävyyden. Tukikohtien sotilaat näkyvät edelleen. Puuttuvat koneet voivat ratkaista enemmän.