Vucic eroaa ja aikaistaa Serbian vaalit

Aleksandar Vučić ilmoitti kannattajilleen 27. kesäkuuta eroavansa Serbian presidentin tehtävästä lähiviikkoina ja järjestävänsä ennenaikaiset vaalit. Päivämäärää hän ei antanut kummallekaan. Samassa puheessa Vučić lupasi auttaa Serbian edistyspuoluetta voittamaan aiempaa selvemmin (Euronews, Al Jazeera). Asetelma selittää Euroopan epäilevän reaktion: Vučić luopuu virasta, mutta kampanjoi samalla säilyttääkseen valtakoneiston.

Protestit eivät taukoa

Vučićin tähän pisteeseen pakottaneet mielenosoitukset ovat Serbian suurimmat sitten Slobodan Miloševićin kaatumisen vuonna 2000. Ne alkoivat Novi Sadin rautatieaseman katoksen romahdettua marraskuussa 2024. Onnettomuudessa kuoli 16 ihmistä. Vastuuvaatimuksista kasvoi pitkä protestiliike, joka vaatii Vučićin eroa ja vapaita vaaleja (RFE/RL, Internazionale/Reuters). Ilmoituksen jälkeisenä päivänä mielenosoittajat kokoontuivat jälleen. He lukivat Vučićin ratkaisun taktiseksi liikkeeksi, eivät myönnytykseksi (Al Jazeera).

Virka vaihtuu, valta ei välttämättä

Useiden analyytikkojen ja alueen medioiden kuvaama skenaario on suoraviivainen. Vučić jättää presidenttiyden, nostaa tilalle luotetun henkilön ja palaa pääministeriksi tai puoluejohtajaksi. Titteli vaihtuu, mutta vallankäyttöä kannattelevat henkilöt ja instituutiot pysyvät. Kroatialaiset, unkarilaiset ja romanialaiset mediat päätyivät samaan tulkintaan toisistaan riippumatta (tportal, 444, Adevarul). Saksalainen Zeit kutsui ilmoitusta suoraan taktiseksi eroksi (Zeit).

Järjestelyn onnistuminen riippuu siitä, ovatko ennenaikaiset vaalit aidosti kilpailulliset. Serbian näyttö ei tue oletusta. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous PACE, joka seuraa demokratian tilaa Euroopassa, on nostanut esiin tuomioistuinten riippumattomuuteen kohdistuvat uhat, sananvapauden rajoitukset, hyökkäykset toimittajia vastaan ja liiallisen voimankäytön mielenosoittajia kohtaan (EU Alive). Etyjin vaalitarkkailuelimellä ODIHR:llä oli kesäkuussa 2026 yhä avoimia suosituksia Serbian vaalilainsäädännöstä (ODIHR). Jos mediavalvonta ei toimi eikä äänestäjäluetteloita korjata, kampanjanäkyvyys jää pitkälti ilman valvontaa ja lähtöasetelma suosii vallassa olevia. Tällaisissa oloissa nopea vaali ei itsessään tee prosessista reilua.

Mitä Bryssel vaatii ja mihin se ei pysty

Serbia on ollut EU:n ehdokasmaa vuodesta 2012, mutta se ei ole avannut uutta neuvottelulukua vuoden 2021 jälkeen. Pysähdys ei johdu paperityöstä vaan poliittisesta arviosta. Euroopan parlamentti totesi kesäkuussa, että jäsenyysprosessin pitää edetä vain, jos Serbia osoittaa mitattavaa edistystä oikeusvaltiossa, vapaissa vaaleissa, tuomioistuinten riippumattomuudessa ja median vapaudessa (European Parliament). Jäsenyys edellyttää myös Serbian ulkopolitiikan sovittamista EU:n linjaan, mukaan lukien Venäjä-pakotteet, sekä suhteiden normalisointia Kosovon kanssa. Kolme vuotta Ohridin sopimuksen jälkeen, jolla EU pyrki järjestämään Belgradin ja Pristinan suhteet, yksikään artikla ei ole Carnegie Europen mukaan toteutunut kokonaan molemmin puolin (Carnegie Europe).

EU:n ongelma on todellinen mutta kapea. Jos Bryssel hyväksyy kosmeettisen virkajärjestelyn, se heikentää omaa lupaustaan arvioida ehdokasmaita uudistusten perusteella. Jos se painaa liikaa ilman uskottavaa jäsenyysnäkymää, Serbiaan vaikuttavat muut toimijat saavat lisää tilaa. Vučićin toukokuisen Pekingin-vierailun jälkeen ilmoitettiin yli 20 uudesta kahdenvälisestä sopimuksesta (Eurasia Review). Unkari mutkistaa asetelmaa lisää. Budapest kohtelee Serbiaa strategisena kumppanina ja käyttää Balkanin "reiluuteen" liittyviä perusteluja hidastaakseen muiden ehdokasmaiden etenemistä (Euronews).

Kaikki ilmoituksen merkityksen ratkaisevat asiat ovat yhä auki: eron päivämäärä, vaalien ajankohta, mediavalvojan uudistaminen, mielenosoittajien kohtelu kampanjan aikana ja kansainvälisten tarkkailijoiden pääsy vaaleihin. Vučić on taipunut paineen alla. On eri asia, luopuuko hän vallasta. Siihen vastaavat omista lähtökohdistaan Serbian opiskelijat, Euroopan instituutiot ja Belgradia tavoittelevat geopoliittiset kumppanit.