Puola vakinaistaa rajajoukot

Puolan ja Valko-Venäjän rajalla kulkee betoniesteitä ja piikkilankaa. Tuhannet sotilaat partioivat alueella rajavartiolaitoksen tukena, kun viranomaiset torjuvat järjestettyä ihmissalakuljetusta ja droonihavaintoja. Heinäkuussa Varsova päätti tehdä sotilasläsnäolosta pysyvän. Uusi rajapuolustuskomponentti KOP rakentuu uudelleennimetyn 20. Przemyślin prikaatin ympärille (InfoPodkarpacie). Se kytketään Tarcza Wschódiin eli "Itäkilpeen", Puolan ohjelmaan vahvistaa itärajaa kaivannoilla, valvontatorneilla ja fyysisillä esteillä.

Päätös siirtää rajaturvallisuutta aiempaa selvemmin sotilaalliseksi tehtäväksi. Avoimeksi jää, syntyykö Puolaan uusi suorituskyky vai lähinnä uusi nimi jo käynnissä olevalle operaatiolle.

Nimi ilman sääntöjä

Puolan sisäministeriö kuvaa edelleen rajavartiolaitosta rajan lailliseksi päävastuulliseksi viranomaiseksi. Rajavartiolaitoksessa on 17 200 virkamiestä (MSWiA). Sotilaat vahvistavat sen toimintaa partioinnilla ja valvonnalla, mutta eivät korvaa siviiliviranomaista. Tätä artikkelia varten läpikäydyistä julkisista asiakirjoista ei käy ilmi KOP:n erillistä budjettia, yhden prikaatin ylittävää henkilöstökehystä eikä sääntöjä siitä, kuka johtaa sotilaita kohtaamisissa siirtolaisten, droonien tai salakuljettajien kanssa.

Johtosuhteiden epäselvyys ei ole hallinnollinen yksityiskohta. Jos aidalla oleva sotilas kohtaa turvapaikkaa hakevan ihmisen, kumpi ohjaa toimintaa: sotilasketju vai siviilinen rajaviranomainen? Puolan keskeinen puolustusmedia Defence24 nostaa esiin toisen riskin. Jos sotilaita käytetään pääosin aidan vartiointiin, heiltä katoaa aikaa taistelukoulutuksesta ja valmiudesta laajamittaiseen sotaan (Defence24).

Mitä Latvia ja Suomi oppivat ensin

Latvia on testannut Puolan mallia pidempään. Latvian asevoimat ovat tukeneet maan rajavartiostoa viiden vuoden ajan Valko-Venäjään kytkeytyvän muuttoliikepaineen alla (Sargs.lv). Sotilaallinen tuki on vakauttanut rajalinjaa, mutta se ei ole lopettanut painetta. Latvian rajavartioston päällikön mukaan salakuljettajat toimivat aiempaa aggressiivisemmin (LSM). Viranomaiset kuvaavat yhä puutteita sensoreissa ja kameroissa, ja droonintorjuntajärjestelmiä suunnitellaan kesän loppuun mennessä. Viiden vuoden jälkeen pullonkaula ei ole partioiden määrä vaan teknologia ja tutkintakyky.

Suomi valitsi toisen rakenteen. Rajavartiolaitos toimii rauhan aikana sisäministeriön alaisuudessa, mutta kuuluu samalla muodollisesti maanpuolustusjärjestelmään. Helsinki sääti nimenomaiset oikeudelliset edellytykset rajan sulkemiselle ja turvapaikkamenettelyn rajoittamiselle tilanteessa, jossa vieras valtio käyttää muuttoliikettä välineenä. Toimet edellyttävät erillisiä valtioneuvoston päätöksiä, eivät avointa sotilasoperaatiota (Suomen sisäministeriö). Puola ei ole julkaissut vastaavia sääntöjä siitä, kuka johtaa sotilaita rajalla, mitä he saavat tehdä ja kuka valvoo väärinkäytöksiä.

Pelkkä partiointi ei puolusta sivustaa

Liittolaiset toimivat jo kovemman tosiasian perusteella: Puolan rajan puolustamisesta on vähän hyötyä, jos vahvistukset eivät pääse rajalle. Saksan sotilaallisessa suunnittelussa jopa 800 000 liittolaisjoukkojen sotilasta ja 200 000 ajoneuvoa voisi kulkea Saksan kautta kuuden kuukauden aikana Naton kriisitilanteessa (SR, Bundesregierung). Liettua rakentaa Rūdninkain sotilastukikohtaa Suwałkin käytävän lähelle. Suwałkin käytävä on kapea maayhteys Puolan ja Baltian maiden välillä. Euroopan investointipankin rahoittama tukikohta mitoitetaan noin 4 000 sotilaalle, ja raskaalle kalustolle suunnitellaan rautatieyhteyttä (EIB, JP.lt). Nämä maat eivät kiistele Puolan lyhenteestä. Niiden investoinnit kertovat samasta arviosta: itäisen sivustan heikkous on vahvistusten hitaus.

Yksi aukko jää silti auki. EU-oikeuden mukaan rajalla toimivat sotilaat eivät vapaudu turvapaikkavelvoitteista. EU:n perusoikeuskirja, unionin sitova perusoikeusluettelo, kieltää palautuskiellon rikkomisen. Se tarkoittaa, ettei ihmisiä saa palauttaa vainon tai vakavan vaaran kohteeksi. EU:n uudet muuttoliikesäännöt edellyttävät menettelytakeita ja riippumatonta valvontaa (EU Charter, European Commission). KOP ei ole julkaissut valvontamallia tilanteisiin, joissa sotilaat kohtaavat ihmisiä raja-aidalla.

Puolan hybridiuhka on todellinen. KOP muuttuu silti suorituskyvyksi vasta, kun Varsova esittää sille oikeudellisen mandaatin, nimeää yksiköt yhden prikaatin ulkopuolelta, osoittaa pysyvän rahoituksen, hankkii sensorit ja droonintorjunnan sekä määrittää vastuun rajalla kohdattavista ihmisistä. Latvia on viidessä vuodessa osoittanut, etteivät sotilaat yksin ratkaise ongelmaa. Puolan on näytettävä, että se on ymmärtänyt opetuksen.