Washington leikkaa NATO-hävittäjälupauksia kolmanneksen

Saksalaisen Die Weltin haltuunsa saama luottamuksellinen yhdysvaltalaisasiakirja kertoo täsmällisesti, mitä joukkoja Yhdysvallat ei enää lupaa Natolle kriisitilanteessa. Kyse ei ole Euroopassa olevien joukkojen kotiuttamisesta. Muutos koskee vahvistuksia, joiden varaan Naton puolustussuunnittelu on tähän asti voinut laskea, jos kriisi puhkeaa.

Mitä vuotanut lista sisältää

Leikkaukset kohdistuvat Naton joukkomalliin, joka hyväksyttiin Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022. Malli määrittää, mitä joukkoja jäsenmaat sitoutuvat antamaan liittokunnan käyttöön määräajoissa: osa 10 päivässä, osa 30 päivässä ja kolmas porras puolen vuoden kuluessa. Washington toimitti uudet sitoumuksensa 31. toukokuuta.

Lista on laaja. Hävittäjälupaukset pienenevät noin kolmanneksen: F-16-koneet vähenevät 99:stä 63:een ja F-15E-koneet 54:stä 36:een. Kaikki KC-46-ilmatankkauskoneet poistuvat. Niiden merkitys on käytännöllinen: ilman tankkausta ilmassa taistelukoneiden toimintasäde lyhenee. Naton suunnittelusta poistetaan myös pitkän kantaman tiedustelulennokit. Aseistettujen MQ-9 Reaper -lennokkien määrä puolittuu (Focus.de).

Merellä Yhdysvallat vetää pois yhden kahdesta lentotukialusosastosta. Risteilyohjussukellusveneet poistetaan sitoumuksista. Merivalvontakoneiden määrä laskee 26:sta 15:een. Myös toinen kahdesta strategisten pommittajien muodostelmasta jää pois.

Euroopalla on koneita, ei sitoumuksia

Naton virkamiehet ovat arvioineet, ettei puolustukseen synny aukkoja. Arvio nojaa siihen, että Euroopan jäsenmailla on kansallisissa kalustoissaan joukkoja, joita ei ole muodollisesti sidottu Naton kriisivalmiuden portaisiin. Euroopalla on yhteensä enemmän hävittäjiä kuin Venäjällä.

Kaluston omistaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin sen sitominen liittokunnan operaatioihin tietyllä valmiusrytmillä. Sitoumus tarkoittaa rahoitettuja valmiuskiertoja, koulutettuja miehistöjä, huoltoa, logistiikkaa ja poliittista päätöstä luovuttaa joukkoja Naton käyttöön. Juuri näitä voimaeriä hallitus voi kriisissä haluta pitää kansallisessa komennossa.

Ranskalainen puolustusanalyysisivusto Meta-Defense arvioi, että pelkästään Yhdysvaltojen poistuvan tavanomaisen iskukyvyn korvaaminen vaatisi 350-400 eurooppalaisen monitoimihävittäjän muodollista sitomista Naton suunnitteluun (Meta-Defense). Yksikään eurooppalainen hallitus ei ole ilmoittanut tämän mittaluokan lupauksista.

Valmiuskiertojen kustannukset, eli huolto, koulutus ja logistiikka, kohdistuisivat ennen kaikkea suurten ilmavoimien maihin: Ranskaan, Saksaan, Britanniaan ja Italiaan. Washingtonin leikkaukset ovat vahvistettuja, eriteltyjä ja aikataulutettuja. Eurooppalainen korvaus on toistaiseksi vapaaehtoinen, määrältään avoin ja riippuvainen 31 kansallisesta parlamentista.

Ydinaseturva ei korvaa tavanomaista puolustusta

Kun tavanomaiset sitoumukset supistuvat, Washington ja Pariisi tarjoavat kumpikin ydinaseturvaa. Se vastaa eri ongelmaan. Yhdysvallat neuvottelee laajennetusta nuclear sharing -järjestelystä Puolan ja Baltian maiden kanssa. Järjestelyssä Yhdysvaltain B61-ydinpommeja säilytetään liittolaismaiden alueella ja niitä voidaan kuljettaa liittolaismaiden koneilla (Rzeczpospolita, LRT). Liettua on alkanut keskustella perustuslain muuttamisesta niin, että ydinaseet voitaisiin sallia sen alueella. Puola on tehnyt virallisen ehdotuksen pysyvästä Yhdysvaltain tukikohdasta (Polsat News).

Ranska rakentaa rinnakkaista mallia. Sen "dissuasion avancée" tarkoittaa ydinsateenvarjon ulottamista kumppanimaihin niin, että laukaisupäätös pysyy yksin Pariisilla. Mukana on nyt yhdeksän kumppania, kun Norja liittyi ohjelmaan toukokuussa (Euronews). Puola hakee molempia järjestelyjä yhtä aikaa, vaikka Yhdysvaltain ja Ranskan järjestelmien komentorakenteet eivät sovi yhteen: Washington hallitsee B61-pommeja, Pariisi omia ydinkärkiään, eikä niiden yhteensovittamiseen ole mekanismia.

Ydinpelote suojaa äärimmäisiltä uhilta. Se ei korvaa hävittäjälaivueita, tankkauskoneita ja merivalvontaa, joita Nato tarvitsee tavanomaisissa operaatioissa ydinkynnyksen alapuolella. Siellä useimmat sotilaalliset kriisit käytännössä tapahtuvat.

Viisi viikkoa Ankaraan

Naton huippukokous Ankarassa 7.-8. heinäkuuta on poliittinen takaraja. Jos eurooppalaiset liittolaiset saapuvat sinne ilman täsmällisiä joukko- ja kalustos commitments, vuotaneen listan paljastama aukko muuttuu uudeksi lähtötasoksi. Washingtonin leikkaukset on kirjattu. Euroopan vastaus on yhä joukko aikomuksia, joista jokainen tarvitsee parlamentin, budjettirivin ja poliittisen päätöksen, jota ei ole vielä tehty.