Washington valitsee NATO 3.0:n ytimen

Yhdysvallat kutsui viisi eurooppalaista liittolaista Bergeniin valmistelemaan, kuka kantaa Euroopan tavanomaisen puolustuksen taakan. Kokous ei voi muuttaa Naton sääntöjä: muodollisessa päätöksenteossa jokainen jäsenmaa voi estää päätöksen (NATO). Jos pieni, valikoitu joukko sopii paketista etukäteen, muille jää kapeampi valinta. Ne voivat hyväksyä pitkälle valmiiksi muotoillun ratkaisun tai näyttää siltä, että ne jarruttavat pelotetta.

Valmisteluhuone

Yhdysvallat kokosi Suomen, Ruotsin, Saksan, Puolan ja Alankomaat "Nato 3.0" -nimikkeen alle. Ajatuksena on, että eurooppalaiset ottavat suuremman vastuun tavanomaisesta puolustuksesta samalla kun Washington siirtää huomiotaan muualle (ISDP, upday). Julkisuuteen ei kerrottu komentorakenteen muutoksista, valmiustavoitteista tai rahoituspäätöksistä.

Muodon merkitys syntyy ennen varsinaista pöytää. Kun valitut hallitukset sovittavat kantansa, hiovat kirjaukset ja vertaavat panoksiaan etukäteen, ne rakentavat painetta, joka tekee vastustamisesta vaikeampaa. Nato päättää konsensuksella, eli jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Ennalta sovittu paketti muuttaa veton poliittisesti kalliiksi teoksi. Huoneen ulkopuolelle jäävien maiden vaikutusvalta kapenee jo ennen virallisen neuvottelun alkua.

Valikoima kertoo myös suunnasta. Suomella on Naton pisin maaraja Venäjän kanssa. Saksa ankkuroi liittokunnan keskiosaa. Puola on itäisen puolustuksen logistinen selkäranka. Yhdessä ne piirtävät kuvaa Euroopasta, joka kantaa suuremman osan Naton maapuolustuksesta. Vielä puuttuu järjestelmä, joka tekisi siitä toimivaa: yhteinen komentovalta, varastoidut kalustot, sovittu rahoitus ja joukot, jotka on koulutettu liikkumaan yhdessä.

Mitä oikeasti rakennetaan

Saksa on paras testi sille, muuttuuko poliittinen lupaus sotilaalliseksi kapasiteetiksi. Prikaati 45 Liettuassa on Berliinin ensimmäinen pysyvästi ulkomaille sijoitettu raskas taisteluprikaati. Sen vahvuudeksi suunnitellaan noin 5 000 sotilasta vuoden 2027 loppuun mennessä, vaikka kasarmit ovat yhä rakenteilla (Euronews, n-tv).

Heinäkuun 1. päivästä alkaen Münsterissä toimiva saksalais-alankomaalainen sotilasesikunta on johtanut Naton Viroon ja Latviaan osoitettuja joukkoja. Tietojen mukaan sen vastuulla on noin 50 000 sotilasta (Zeit, Deutschlandfunk). Käytännössä eurooppalainen komentorakenne päättää nyt, miten liittolaisjoukot näissä maissa harjoittelevat, ryhmittyvät ja reagoivat.

Puolassa on rotaatioperiaatteella noin 10 000 yhdysvaltalaissotilasta sekä amerikkalainen etujohtoporras Poznańissa (LRT, Forsal). Pysyvä amerikkalaistukikohta on edelleen neuvottelupöydässä. Nimetyt yksiköt, todelliset sijainnit ja rakennusaikataulut ovat mittareita, joita poliittiset iskulauseet eivät täytä.

Euroopalta puuttuu yhä se, mihin suunnitelma nojaa

Suuremman vastuun kantaminen Natossa ei tarkoita samaa kuin kyky toimia itsenäisesti. IFRI arvioi, että Euroopan todellinen painoarvo edellyttää päätösvaltaa komentoketjuissa, ei vain eurooppalaisia lippuja Naton esikunnissa (Ifri). Fondation Robert Schuman varoittaa, että Eurooppa voi kasvattaa puolustusbudjettejaan ilman todellista suvereniteettia, jos se jää riippuvaiseksi Yhdysvaltain komennosta, satelliiteista ja strategisesta kuljetuskyvystä (Fondation Robert Schuman).

Henkilöstö- ja kalustovaje on yhtä konkreettinen. Saksan aktiivijoukkojen pitäisi kasvaa noin 185 000 sotilaasta vähintään 260 000:een, ja reservin noin 66 000:sta 200 000:een. Puolustusministeri Boris Pistorius on varoittanut osaajapulasta jo pelkästään Liettuan-prikaatin kohdalla (Tagesschau). Suomalaiset ja ruotsalaiset asiantuntijat huomauttavat, että osaa Yhdysvaltain suorituskyvyistä, kuten ohjuspuolustusta ja satelliittiverkkoja, ei korvata Euroopassa nopeasti (Svenska Yle).

Puolalaisessa keskustelussa korostuu erillinen poliittinen riski: Washingtonin tapa valita kumppanit voi jakaa Naton ensimmäisen ja toisen tason liittolaisiin (WP). Varsova hyötyy valinnasta, koska sen puolustusmenot ovat suuret ja sen sijainti tekee siitä etulinjan valtion. Kustannukset jäävät niille liittolaisille, joita ei kutsuttu mukaan.

Myöhemmin tänä vuonna pidettävä Ankaran-huippukokous näyttää, tuottiko Bergenin valmisteluhuone ratkaisun, jonka koko liittokunta hyväksyy. Toinen vaihtoehto on, että ulkopuolelle jätetyt jäsenmaat huomaavat todellisten valintojen syntyneen ennen kuin ne pääsivät pöytään.