Washington varoittaa provokaatioista Puolassa

Venäjä ei tarvitse selkeää Nato-kynnystä aiheuttaakseen Euroopalle kustannuksia. Liittolaisten keskuudessa kiertävä varoitus on vakava, mutta julkisesti yhä todistamaton: Newsmax kertoi Washingtonin varoittaneen kumppaneitaan mahdollisista Venäjän provokaatioista Nato-kytköksisiin kohteisiin Puolassa tai Baltian maissa. Latvialainen LA.lv julkaisi samansuuntaisen tiedon. Yksikään nimetty yhdysvaltalaisviranomainen ei ole julkisesti liittänyt varoitukseen salassapidosta vapautettua tiedusteluarviota.

Siksi erottelu on olennainen. Julkinen näyttö tukee huolta, ei väitettä siitä, että Moskova olisi tehnyt päätöksen toimia. Baltian turvallisuusviranomaiset sanoivat ERR:lle, ettei tiedossa ole päivämäärää, konkreettista suunnitelmaa eikä tunnistettua järjestäjää Puolaan tai Baltiaan kohdistuvalle iskulle. Puolan pääministeri Donald Tusk on silti käsitellyt varoitusta niin vakavana, että se on vietävä liittolaisten pöydälle. NV.ua:n mukaan Tusk arvioi tulevien kuukausien voivan olla Baltian maille kriittisiä.

Epäselvyys on painostuksen ydin

Varoitus osuu herkkään kohtaan, koska Venäjällä on jo näyttöä vihamielisestä toiminnasta avoimen sodan kynnyksen alapuolella. Nato sanoi Reutersin mukaan Venäjän olevan liittokunnan alueella kasvavan sabotaasi-, kyber- ja muun vihamielisen toiminnan takana. WTOP/AP:n siteeraama IISS:n arvio laski 144 epäiltyä droneihin liittyvää tapausta 13 Euroopan maassa vuosina 2024–2026.

Johtopäätös ei ole, että jokainen tapaus todistaa Kremlin käskyn. Olennaisempaa on, että Eurooppa käsittelee monia tapauksia yhä erillisinä kansallisina ongelmina. Liettuan LRT muotoili ongelman suoremmin: ilmapuolustuksen kattavuus, toimivaltuudet ja voimankäytön säännöt vaihtelevat liittokunnan sisällä.

Epäyhtenäisyys ostaa aikaa epäilylle. Tukikohdan lähellä lentävä drone, rajavälikohtaus, GPS-häirintä tai merenalaisen kaapelin vaurio voi pakottaa Puolan, Latvian, Liettuan tai Viron toimimaan ennen kuin liittolaiset ovat yhtä mieltä tekijästä. Tässä välissä Venäjä voi pakottaa hallitukset käyttämään rahaa, hälyttämään joukkoja ja kantamaan poliittista riskiä antamatta Natolle kiistatonta taistelukenttäfaktaa.

Ensimmäiset tunnit maksavat eniten

Naton perussopimuksen 5. artikla sanoo, että aseellinen hyökkäys yhtä liittolaista vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Jokainen liittolainen päättää silti itse, mihin toimiin se ryhtyy. Sameassa tapauksessa todennäköisempi ensimmäinen askel on saman sopimuksen 4. artikla: liittolaiset neuvottelevat, vertaavat tiedustelutietoa ja viestivät päättäväisyyttä samalla kun arvioidaan, ylittyykö Nato-vastauksen kynnys.

Järjestys on tarpeellinen, mutta tarkoituksella hidas. Naton on vältettävä toimintaa väärän tulkinnan perusteella, etenkin jos tekijästä kiistellään. Etulinjan valtiolla ongelma on päinvastainen. Sen on suojattava ilmatilaa, tukikohtia, rajoja ja siviilejä samalla kun muut vielä selvittävät, mitä tapahtui.

Latvialainen keskustelu tiivistää asetelman hyvin. Nato StratCom -tutkija Nika Aleksejeva arvioi NRA:n julkaisemassa haastattelussa, että Venäjän mahdollinen testi Baltian maita vastaan tapahtuisi todennäköisemmin epäsymmetrisenä toimintana kuin perinteisenä maahyökkäyksenä. Juuri sellaisessa tilanteessa poliittinen paine syntyy ennen oikeudellista varmuutta.

Selusta muuttuu kohteeksi

Sama paine ulottuu itärajaa kauemmas. Saksa on Ukrainan tuen ja Naton vahvistusten selustakeskus, joten rautatiet, satamat, energiajärjestelmät, viestiyhteydet ja puolustusteollisuuden toimittajat ovat sodankäynnin kannalta merkityksellisiä kohteita. Nordrhein-Westfalenin sisäministeri Herbert Reul varoitti Venäjän tiedustelupalvelujen käyttävän kaikki keinot. ZEIT ja WDR kertoivat huolesta, joka koskee Ukrainaan vietävien sotilastoimitusten rautatiereittien valvontaa.

Ruotsi tuo mukaan pohjoisen reitin. The Guardian raportoi Gotlannista, saaresta, joka vaikuttaa liikkumiseen Itämerellä ja Baltian maiden vahvistamiseen. Dronet, varjolaivaston alukset ja merenalainen infrastruktuuri palauttavat kysymyksen samaan kohtaan: pystyykö Nato suojaamaan tarvitsemansa reitit ennen kuin käsillä on selkeä hyökkäys?

EU voi auttaa vahvistamaan siviilijärjestelmiä ja rankaisemaan kybertoimijoita esimerkiksi neuvoston kyberdiplomatiavälineistön kautta. Se ei päätä, milloin Nato torjuu dronen, nimeää hyökkäyksen tekijän tai etenee sotilaallisesti. Kiistanalaisimpien tuntien päätökset ovat yhä hallituksilla ja liittolaisilla.

Julkinen näyttö ei todista, että Moskova olisi päättänyt lähiajan iskusta Puolaan tai Baltian maihin. Se osoittaa kuitenkin, että Venäjällä on koeteltu toimintamalli: se pakottaa eurooppalaiset käyttämään rahaa, huomiota ja toimivaltuuksia harmaalla vyöhykkeellä ennen kuin Nato ehtii sopia, mitä on tapahtunut.