Berliini vaatii EU-budjettiin €400 miljardin leikkausta

Saksa aikoo äänestää Euroopan komission ehdottamaa 1,76 biljoonan euron seitsenvuotista budjettia vastaan, ellei sitä leikata "useilla sadoilla miljardeilla euroilla", liittokansleri Friedrich Merz sanoi 28. heinäkuuta (Handelsblatt, European Parliament). Kyse on EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä eli seitsemän vuoden menokatosta, joka määrittää, mihin unionin rahat käytetään. EU:n perussopimusten mukaan sen hyväksyminen vaatii kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisyyden (EUR-Lex). Jokaisella maalla on veto-oikeus. Saksa, EU:n suurin nettomaksaja, käyttää nyt tätä vipua avoimesti.

Rahoilla maksetaan jätevedenpuhdistamoja, maaseudun laajakaistaa, maatilojen tulotukea ja yritystukia Euroopan köyhemmillä alueilla. Jos budjettia supistetaan Saksan vaatimassa mittakaavassa, alueet eivät pysty paikkaamaan menetettyjä tukia omalla velanotolla.

Vaatimuksen mittakaava

Reutersin ensimmäisenä raportoiman vuotaneen Saksan hallituksen asiakirjan mukaan Berliini vaatii noin 400 miljardin euron leikkausta. Se vastaa noin viidesosaa komission ehdotuksesta (Euractiv). Saksan Eurooppa-ministeri Gunther Krichbaum toisti luvun julkisesti 22. heinäkuuta ja perusteli linjaa sillä, että maatalous- ja aluerahoitusta pitäisi yhdistää, jotta puolustukseen, tekoälyyn ja kilpailukykyyn vapautuu rahaa.

Berliinin peruste on ennen kaikkea kotimainen. Saksa leikkaaa omia menojaan, ja Merzin mukaan äänestäjät eivät hyväksy samanaikaisesti kasvavaa EU-laskua. Itävalta, Ruotsi ja Alankomaat ajattelevat samansuuntaisesti. Neuvoston kesäkuun 2026 neuvotteluteksti leikkasi komission ehdotusta jo noin 1 730 miljardiin euroon, eli noin 2 prosenttia (Eucrim). Saksan vaatimus on siitäkin kaukana.

Euroopan parlamentti painaa vastakkaiseen suuntaan. Se vaatii suurempaa budjettia, jota rahoitettaisiin osin EU-tason uusilla veroilla, myös suuryrityksiltä perittävällä maksulla (European Parliament). Saksa torjuu myös nämä.

Minne raha menee ja kuka sen menettää

Komissio haluaa koota aluekehitysrahat, maataloustuet ja kalastusrahoituksen maakohtaisiin kansallisiin suunnitelmiin (Commission). Alueet suhtautuvat malliin varauksella, koska kansalliset hallitukset saisivat aiempaa enemmän päätösvaltaa rahoista. Puolan paikallishallinnot varoittivat, että uusi malli siirtää valtaa pois alueellisilta ohjelmilta (Wspólnota). Brysseliläinen ajatuspaja Bruegel nosti esiin saman huolen koko EU:n tasolla (Bruegel).

Jo ennen Saksan vaatimaa lisäleikkausta Italian ulkopoliittisen instituutin arvion mukaan alue- ja maatalousrahoituksen yhteinen potti olisi reaalisesti noin 14 prosenttia nykykautta pienempi (IAI). Nykyinen koheesiorahasto rahoittaa enintään 85 prosenttia tukikelpoisten hankkeiden kustannuksista maissa, joiden kansantulo jää alle 90 prosentin EU:n keskiarvosta. Puola sai nykykaudella 10,75 miljardia euroa, Romania 4,09 miljardia euroa (European Parliament). Kun potti pienenee, kunta ei menetä vain yhtä budjettiriviä. Se menettää jätevedenpuhdistamon.

Romania on jo valmiiksi ahtaalla. Sen pitää hyväksyä uudistuksia, jotta noin 4,5 miljardin euron pandemian elpymisrahat vapautuvat ennen elokuun määräaikaa (To Brief). Vuoden 2027 jälkeinen tiukempi budjetti osuisi maahan, joka ei voi helposti paikata aukkoa velalla.

Berliinin säästäväisyys päättyy omalle rajalle

Saksalla on perusteita puhua tehottomuudesta. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on toistuvasti huomauttanut käyttöasteongelmista: EU-rahaa varataan, mutta sitä ei saada käytettyä, koska hankkeet viivästyvät tai paikallishallinnot eivät pysty etenemään riittävän nopeasti (ECA). Isompi budjetti ei itsessään tarkoita paremmin käytettyä rahaa.

Merz kuitenkin torjui ehdotetun 100 000 euron ylärajan maatilakohtaisille tuille, koska se iskisi Pohjois- ja Itä-Saksan suuriin tiloihin (n-tv). Talouskuri näyttää koskevan ennen kaikkea muita.

Saksan linja törmää myös EU:n omiin viimeaikaisiin päätöksiin. Jäsenmaat hyväksyivät 150 miljardin euron yhteisen velanoton puolustukseen SAFE-välineen kautta. Yhteinen velanotto tarkoittaa, että kaikki 27 maata hankkivat rahaa pääomamarkkinoilta yhdessä, jolloin vahvemmat velalliset jakavat kustannusta heikompien kanssa (Commission). Budjetista pitää lisäksi maksaa 149,3 miljardia euroa pandemian aikaisen NextGenerationEU-elpymisrahaston velkoja (European Parliament). Jos Eurooppa voi ottaa yhteistä velkaa aseisiin, jätevesijärjestelmien ja maaseudun laajakaistan tukien ylläpitäminen on poliittinen valinta, ei julkistalouden luonnonlaki. Kiista koskee sitä, kuka niukkuuden kantaa: viljelijät, kunnat, köyhemmät jäsenmaat vai kansalliset valtiovarainministeriöt, joita Saksa pyrkii suojelemaan.