EU hyväksyi palautuskeskukset ilman isäntämaata

EU-maiden ministerit hyväksyivät 1. lokakuuta lopullisesti asetuksen, joka sallii ilman EU:ssa oleskeluoikeutta olevien ihmisten lähettämisen niin sanottuihin palautuskeskuksiin EU:n ulkopuolelle (EU:n neuvosto, EFE). Keskuksia koskevia sääntöjä sovelletaan heti asetuksen tultua voimaan. Voimakkaimmin keskuksia ajaneet hallitukset eivät silti ole julkaisseet sopimusta yhdenkään vastaanottajamaan kanssa.

Laki antaa luvan, mutta ei muuta sitä toteutuneiksi siirroiksi. Ihmisen poistuminen EU:sta riippuu kansallisista hallituksista, vastaanottajamaasta, tuomioistuimista ja lopulta henkilön lähtömaasta.

Kuka päättää mistäkin

Prosessi alkaa kansallisista viranomaisista, jotka päättävät, että henkilön on poistuttava maasta. Uuden eurooppalaisen palauttamismääräyksen perusteella ne kirjaavat päätöksen keskeiset tiedot yhteiseen lomakkeeseen, jonka muut jäsenmaat voivat lukea. Päätös ryhtyä sen perusteella toimiin jää kuitenkin kunkin maan omaan harkintaan (Brussels Times).

Espanja vastusti juuri tätä harkintavaltaa. Madrid halusi, että kaikkien Schengen-maiden olisi pantava muiden maiden päätökset täytäntöön. Schengen-alueella useimpien EU:n sisärajojen yli voi matkustaa ilman passintarkastusta, joten Espanjan mukaan maasta poistamista voisi välttää siirtymällä toiseen maahan. Espanja piti myös perheille annettuja palautuskeskusten suojia liian heikkoina. Se oli ainoa asetusta vastaan äänestänyt hallitus (elDiario.es). Espanja ei voinut estää lain hyväksymistä: se meni läpi määräenemmistöllä eli painotetulla äänestyksellä, jossa yhdelläkään maalla ei ole veto-oikeutta.

Palautuskeskukseen voi lähettää vain ihmisen, josta on jo tehty palautuspäätös. Vastaanottajamaan on noudatettava kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, myös kieltoa lähettää ketään vainoon tai kidutukseen. Ilman huoltajaa olevat lapset jäävät keskusten ulkopuolelle, mutta lapsiperheitä ei suljeta pois yhtä ehdottomasti (ECRE). Tuomioistuimet voivat arvioida, täyttääkö yksittäinen siirto nämä ehdot.

Asetus tulee voimaan sitä seuraavana päivänä, kun se julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä, jossa säädökset julkaistaan virallisesti. Palautuskeskuksia koskevia sääntöjä sovelletaan heti tuosta päivästä. Useimmat muut uudet menettelyt alkavat vuoden kuluttua (EU:n neuvosto).

Vastaanottajamaa puuttuu

Tanska, Saksa, Alankomaat, Itävalta ja Kreikka sopivat syyskuussa yhteisestä palautuskeskusmallista ja tavoittelevat ensimmäisiä siirtoja vuonna 2027 (Tanskan ministeriö). Sen jälkeen maat ovat neuvotelleet mahdollisten vastaanottajamaiden kanssa yhdessä (To Brief).

Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt sanoi asetuksen hyväksymispäivänä, että mahdollisten vastaanottajamaiden halukkuus on vielä selvitettävä. Hän toivoi sopimusta vuoden loppuun mennessä (Tagesschau). Tanskan maahanmuuttoministeri Morten Bødskov puolestaan sanoi, että lainsäädännöllinen pohja on nyt kunnossa (The Copenhagen Post). Pohja kattaa vain EU:n osuuden. Viisi hallitusta tarvitsee yhä vastaanottajamaan, eikä yksikään ole julkaissut allekirjoitettua sopimusta.

Vastaanottajamaa ei yksin riitä

Vaikka sopimus syntyisi, vasta yksi este poistuisi. Saksalaisen politiikan tutkimuslaitoksen SWP:n tutkijat huomauttavat, ettei vastaanottajamaan suostumus velvoita ihmisen lähtömaata myöntämään matkustusasiakirjoja tai ottamaan häntä takaisin (SWP). Vastaanottajamaa suostuu ottamaan ihmiset vastaan, mutta vain lähtömaa voi ottaa heidät kotiin.

Juuri lähtömaiden kanssa sopiminen on Euroopalle jo ennestään vaikeaa. EU-maat määräsivät vuonna 2025 yhteensä 491 950 ihmistä poistumaan ja palauttivat 135 460 ihmistä EU:n ulkopuolelle (Eurostat). Luvut eivät koske samoja ihmisiä, joten niiden erotus ei kerro, kuinka paljon palautuskeskukset voisivat lisätä palautuksia. Ne osoittavat silti, että poistumispäätöksen tekeminen on ollut pitkään helpompaa kuin sen toteuttaminen.

SWP:n huomio nostaa esiin käytännön riskin. Jos lähtömaa kieltäytyy myöntämästä asiakirjoja, palautuskeskukseen voi jäädä ihmisiä, joita ei saada eteenpäin. Tällöin jumittunut tapaus siirtyisi EU:n ulkopuolelle ratkeamatta. Tilanne riippuu lähtömaiden kanssa tehtävistä sopimuksista, joita uusi laki ei luo.

Siirtoja lupaavien viiden hallituksen on osoitettava kaksi asiaa: julkaistava tuomioistuimissa kestävä sopimus vastaanottajamaan kanssa ja järjestettävä matkustusasiakirjojen saaminen ihmisten lähtömaista. Laki sallii palautuskeskukset, mutta niiden puolestapuhujat eivät ole julkaisseet sopimusta vastaanottajamaan kanssa. Siirtojen aikataulu on yhä tavoite.