EU-tuotteille etumatkaa julkisissa hankinnoissa

Euroopan komissio esitti 9. syyskuuta julkisia hankintoja koskevaa asetusta, joka antaisi EU:n viranomaisille mahdollisuuden suosia eurooppalaisia toimittajia (komissio). Kolme nykyistä direktiiviä korvattaisiin yhdellä asetuksella, jota sovellettaisiin sellaisenaan kaikissa 27 jäsenmaassa. Kuten kerroimme luonnoksen vuodettua viime viikolla (To Brief), hankinnoissa siirryttäisiin halvimmasta tarjouksesta kohti laadun ja hinnan yhteisarviointia. Säännöt eivät vielä muutu. Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden hallituksia edustavan EU:n neuvoston on hyväksyttävä asetus ennen sen voimaantuloa.

Vapaaehtoiset keinot jättävät vallan ostajalle

Komission esitys antaa julkisille ostajille vaihtoehtoja, ei velvoita niiden käyttöön. Hankintayksikkö voisi rajoittaa sellaisten maiden toimittajien osallistumista, joiden tarjouskilpailuihin EU-yrityksillä ei ole taattua pääsyä. Se voisi myös vaatia, että tietty vähimmäisosuus tarjouksen tuotteista on peräisin EU:sta (asetusehdotus, Politico). Ranskalainen pormestari voisi sulkea kiinalaisen bussivalmistajan kilpailun ulkopuolelle, kun taas suomalainen sairaala voisi olla käyttämättä samoja keinoja.

Ratkaiseva raja kulkee kauppasopimusten mukaan. Yhdysvaltojen, Japanin ja Norjan kaltaisilla mailla on WTO-sopimuksiin tai EU:n kahdenvälisiin sopimuksiin perustuva pääsy unionin julkisiin hankintoihin, joten niiden yritysten nykyiset oikeudet säilyisivät. Ilman vastaavaa sopimusta toimiviin maihin, kuten Kiinaan ja Intiaan, voitaisiin kohdistaa rajoituksia (Guardian, asetusehdotus). Puola ei silti voisi suosia puolalaisia yrityksiä saksalaisten kustannuksella, sillä EU:n sisämarkkinasäännöt kieltävät jäsenmaihin perustuvan syrjinnän.

Komissio saisi lisäksi erillisen ja vahvemman toimivallan määrätä pakollisia rajoituksia, jos jokin EU:n ulkopuolinen maa sulkee järjestelmällisesti eurooppalaiset yritykset omien tarjouskilpailujensa ulkopuolelle. Kiina on jo vastannut tällaisen keinon suppeampaan käyttöön. Kun EU rajoitti vuonna 2025 kiinalaisten toimijoiden pääsyä lääkinnällisten laitteiden hankintoihin nykyisen International Procurement Instrument -välineen nojalla, Kiina asetti vastavuoroisia rajoituksia EU-toimittajille (Crowell). Vastatoimien riski on siten jo toteutunut käytännössä.

Laatukriteerit eivät takaa työntekijöiden suojaa

Sopimukset ratkaistaisiin lähtökohtaisesti parhaan hinta-laatusuhteen perusteella. Laadun osuuden pitäisi olla vähintään 30 % arviointipisteistä ja työvoimavaltaisissa palveluissa, kuten siivouksessa ja vartioinnissa, vähintään 50 % (EU Perspectives, asetusehdotus). Prosenttirajat eivät kuitenkaan edellytä työntekijöiden vähimmäissuojaa. Italian ammattiliitto CGIL katsoo esityksen voivan heikentää maan vuoden 2023 hankintalakia, jonka mukaan tarjoajan on ilmoitettava sovellettava työehtosopimus ja osoitettava suojan vastaavuus (Il Fatto Quotidiano). Koska EU-asetus syrjäyttää ristiriitaisen kansallisen lain, ratkaistavaksi jää, voisiko Italia säilyttää tiukemmat vaatimuksensa. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC vaatii parlamenttia ja neuvostoa lisäämään asetukseen sitovat työntekijäsuojat (ETUC).

Jäsenmaiden kannat ovat vielä auki

Komissaari Stéphane Séjournén mukaan hankintayksiköt ovat jo voineet painottaa laatua, mutta oikeusriitojen pelko on hillinnyt keinon käyttöä. Hän haluaa pormestarit poliittiseen vastuuseen hankintavalinnoistaan (Le Monde). Saksan kauppakamarijärjestö DIHK pitää paikallista alkuperää koskevia vaatimuksia viimesijaisena keinona, joka voi nostaa hintoja ja käynnistää vastatoimia (DIHK). Yhdeksän jäsenmaata, niiden joukossa Suomi, Ruotsi, Tšekki ja Irlanti, varoitti joulukuussa 2025 laajan eurooppalaisen suosinnan voivan heikentää kilpailua (Euronews). Varoitus annettiin ennen nykyisen ehdotuksen julkistamista, eikä yksikään hallitus ole vielä virallisesti asettunut sen puolelle tai sitä vastaan.

Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä parlamentin ja EU:n neuvoston on sovittava samasta lopullisesta tekstistä. Neuvostossa hyväksymiseen tarvitaan määräenemmistö: vähintään 15 jäsenmaan tuki, kun niitä edustaa samalla vähintään 65 % EU:n väestöstä (Euroopan parlamentti). Kumpikaan toimielin ei ole vielä alkanut muodostaa neuvottelukantaansa. Keskustelua määrittää todennäköisesti käytännön valvonta: kuka todistaa tarjouksen tuotteiden olevan peräisin EU:sta ja kuka maksaa lisälaskun, jos eurooppalaisten toimittajien suosiminen nostaa hankintahintoja?

Komissio tarjoaa eurooppalaista suosintaa vapaaehtoisena keinona. Parlamentti ja jäsenmaiden hallitukset ratkaisevat, syntyykö EU:hun yhteinen hankintalinja vai valikoima mahdollisuuksia, jotka ostajat voivat jättää käyttämättä. Kumpikaan ei ole vielä paljastanut kantaansa.