Ranskan korkolisä lähestyy 100 korkopistettä

Saksan kymmenvuotisen valtionlainan korko nousi 15. syyskuuta aamupäivällä noin 3,50 prosenttiin, korkeimmilleen sitten vuoden 2009. Ranskan vastaava korko kohosi 4,48–4,50 prosenttiin, lähelle finanssikriisin aikaisia lukemia (Reuters via Zonebourse). Valtionlainan korko kertoo sijoittajan vuotuisen tuoton, jos hän ostaa lainan ja pitää sen eräpäivään asti. Kun lainojen hinnat laskevat, korot nousevat. Samalla valtio joutuu maksamaan uusista lainoistaan aiempaa enemmän.

Ranskan ja Saksan korkoero lähestyi 100 korkopistettä eli yhtä prosenttiyksikköä (Reuters via Boursorama). Spreadiksi kutsuttu ero mittaa, kuinka paljon enemmän Ranska maksaa lainastaan Saksaan verrattuna. Myös Italian, Espanjan, Belgian ja Alankomaiden korot nousivat, mutta niiden korkoerot Saksaan muuttuivat vain vähän. Ranska erottui joukosta.

Yhteinen sokki nosti kaikkien korkoja

Euroopan korkojen nousua selittävät pääosin kiihtynyt inflaatio ja kiristynyt rahapolitiikka. Euroalueen inflaatio oli elokuussa 3,3 prosenttia, ja energia kallistui vuodessa 14,3 prosenttia (Eurostat). Brent-raakaöljy maksoi lähes 108 dollaria barrelilta (SIC Notícias). Euroopan keskuspankki, joka määrää 21 euromaan ohjauskorot, ilmoitti 10. syyskuuta nostavansa talletuskorkoa 25 korkopisteellä 2,50 prosenttiin 16. syyskuuta alkaen. Vielä 15. syyskuuta korko oli 2,25 prosenttia (ECB). Myös Yhdysvaltain valtionlainojen lähes 4,8 prosentin korko nosti eurooppalaisia korkoja, sillä kansainväliset sijoittajat vertaavat jatkuvasti eri maiden turvallisten velkakirjojen tuottoja (Bundesbank).

Italian korko nousi syyskuun kahden ensimmäisen viikon aikana noin 23 korkopistettä, mutta korkoero Saksaan kasvoi vain 4 korkopistettä (la Repubblica, Borsa Italiana). Espanjan korkoero kasvoi arviolta 4–5 korkopistettä (El Español). Molemmissa maissa nousu seurasi lähes kokonaan Saksan korkoa. Markkinat hinnoittelivat euroalueen velkakirjoja yleisesti uudelleen eivätkä kohdistaneet epäluottamusta yksittäisiin valtioihin.

Ranskan lisälasku

Ranskan kehitys poikkesi muista. Sen korko nousi samalla ajanjaksolla noin 28–31 korkopistettä, josta arviolta 13–15 korkopistettä johtui Saksan korkoon suhteutetun korkoeron kasvusta (Banque de France). Lähes puolet noususta liittyi siten Ranskan politiikkaan eikä kansainväliseen korkokehitykseen. Kuten kerroimme viime viikolla, Ranskan korkolisä Saksaan nähden on nyt suurimmillaan sitten vuoden 2012. Reuters yhdisti kasvun suoraan sijoittajien huoleen hajanaisesta kansalliskokouksesta ja vuoden 2027 budjetin hyväksymisen vaikeudesta (Reuters via Boursorama).

Ranska saa edelleen lainaa markkinoilta. Maan velanhallintavirasto myi 3. syyskuuta neljässä liikkeeseenlaskussa yhteensä 13,5 mrd. euroa valtionlainoja. Sijoittajien ostotarjoukset ylittivät myytävän määrän yli kaksinkertaisesti (Zonebourse). Velan jälleenrahoitus kuitenkin kallistuu. Kustannus kasvaa vähitellen, kun vanhat lainat erääntyvät ja niiden tilalle otetaan uusia korkeammalla korolla. Ranskan velkojen keskimääräinen jäljellä oleva laina-aika on yli kahdeksan vuotta (AFT), joten nykyiset markkinakorot korvaavat vanhat ja halvemmat korot hitaasti.

Belgia osoittaa, miten vaikutus kertyy. Maan velanhallintavirasto arvioi pysyvän 100 korkopisteen nousun kasvattavan korkomenoja vuonna 2026 noin 178 milj. euroa. Vuoteen 2031 mennessä vuotuinen lisälasku kasvaisi 3,9 mrd. euroon (The Brussels Times). Vuosittain pieniltä näyttävät lisämenot kasaantuvat.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Korkojen nousu hyödyttää säästäjiä ja uusien valtionlainojen ostajia. Pankkitalletusten korot eivät kuitenkaan ole juuri seuranneet markkinakorkoja. Euroalueen yön yli -talletuksille maksettiin heinäkuussa keskimäärin vain 0,28 prosentin korkoa (ECB). Erotus jää pankeille.

Uudet velalliset kohtaavat korkojen nousun toisin. Alankomaissa kymmeneksi vuodeksi kiinteiden asuntolainatarjousten korko nousi neljässä viikossa 14 korkopistettä ja oli 13. syyskuuta 4,22 prosenttia (Van Bruggen). Asuntolainojen hinnoitteluun vaikuttavat valtionlainojen lisäksi markkinakorot, pankkien varainhankintakulut ja odotukset EKP:n päätöksistä. Suunta on silti selvä: uuden velan hinta nousee. Kiinteäkorkoisten lainojen nykyiset asiakkaat ovat suojassa seuraavaan korontarkistukseen asti.

Eurooppa maksaa nyt kiihtyneestä inflaatiosta ja kireämmästä rahapolitiikasta. Ranska maksaa lisäksi poliittisen epävarmuuden synnyttämää korkolisää. Korkoerot eivät toistaiseksi viittaa euroalueen laajempaan eriytymiseen. Ranskan lisälaskun kehitys riippuu siitä, pystyykö hallitus viemään vuoden 2027 budjetin kansalliskokouksen läpi.