Ranska myi 12 mrd. eurolla velkaa kalliimmin

Ranskan velkavirasto sai 1. lokakuuta kaupaksi kaikki tarjoamansa pitkät joukkolainat, yhteensä 11,999 mrd. euroa. Tarjouksia tuli 27,487 mrd. euron edestä (ABC Bourse, Reutersin huutokauppataulukko). Sijoittajat ostavat yhä Ranskan velkaa, mutta vaativat siitä aiempaa korkeamman tuoton. Marraskuussa 2036 erääntyvän lainan tuotto oli 4,93 prosenttia. Syyskuun 3. päivänä vastaavan lainan tuotto oli 4,23 prosenttia (Reutersin huutokauppataulukko).

Lainan tuotto kertoo, kuinka suuren vuosituoton ostaja saa maksamalleen hinnalle. Ranskan vuosittain lupaama kiinteä korko eli kuponki ei muuttunut. Sijoittajat maksoivat lainoista aiempaa vähemmän, jolloin niiden tuotto kasvoi ja Ranskan rahoituskustannus nousi.

Valtiovarainministeri Roland Lescure esitti huutokaupan osoituksena siitä, että sijoittajat luottavat yhä Ranskaan. Natixis Investment Managersin strategi sanoi Le Mondelle, että yli kaksinkertainen kysyntä tarjottuun määrään nähden on normaalin vaihteluvälin alapäässä (Le Monde). Huutokauppa kertoo luottamusta rajatummasta asiasta: Ranska löysi lainoille ostajat, mutta joutui maksamaan rahoituksestaan enemmän.

Miksi ero Saksaan kasvoi

Sama paine näkyi jälkimarkkinoilla, joilla jo liikkeeseen lasketut lainat vaihtavat omistajaa. Ranskan 10-vuotisen lainan tuotto kävi 1. lokakuuta lähes viidessä prosentissa (La Tribune). Seuraavana päivänä Ranskan ja Saksan 10-vuotisten lainojen tuottoero ylitti 150 korkopistettä eli 1,5 prosenttiyksikköä. Ero oli suurin sitten vuoden 2011 lopun (Reuters).

Osa muutoksesta johtui Saksasta. Saksan valtionlainojen hinnat nousivat yleisestä markkinasuunnasta poiketen, kun sijoittajat etsivät varmaa sijoituskohdetta (dpa-AFX). Hintojen nousu painaa lainojen tuottoja alas. Tuottoeron kasvu heijastaa siis sekä Saksan vetovoimaa että Ranskaan liittyviä huolia. Käsittelimme markkinoilta levinnyttä myyntiaaltoa aiemmin (To Brief).

Miten korkeampi korko näkyy budjetissa

Valtaosa Ranskan velasta maksaa kiinteää korkoa, joten tuottojen nousu ei muuta jo myytyjen lainojen ehtoja. Jokaisen uuden lainan korko määräytyy sen myyntipäivän hinnan perusteella. Kokonaiskustannus kasvaa sitä mukaa kuin vanhoja lainoja erääntyy ja korvataan nykykoroilla. Vuonna 2027 erääntyy noin 197,4 mrd. euroa (AFT).

Siksi pitkään jatkuva korkojen nousu kasvattaa kustannuksia vuosi vuodelta. Ranskan senaatin analyysissä korkojen nousun lisäkustannus kasvoi jatkuvasti, kun yhä suurempi osa velasta uusittiin (Ranskan senaatti). Laskelmat perustuvat oletettuun koronnousuun, jonka suuruus vaikuttaa tulokseen. Ne eivät ole ennuste tämän viikon markkinaliikkeestä.

Korkomenot ovat jo suuret ennen mahdollisia lisäkorotuksia. Hallitus ennakoi niiden kasvavan 79,2 mrd. eurosta vuonna 2026 yhteensä 91,2 mrd. euroon vuonna 2027 (Ranskan hallitus). Ennuste perustuu hallituksen omiin oletuksiin. Tämän viikon huutokauppa ei aiheuttanut sitä.

Uusien lainojen ostajat hyötyvät korkeammasta tuotosta vuosien ajan, jos Ranska jatkaa maksamista. Kustannus jää budjettiin. Pääministeri Sébastien Lecornu tavoittelee alijäämän eli menojen ja tulojen vuotuisen erotuksen pienentämistä 5,4 prosentista 5,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2027, vaikka julkisen velan ennakoidaan kasvavan noin 121,7 prosenttiin BKT:stä (budjettiasiakirjat).

Julkiset työntekijät ja useimmat eläkeläiset kantaisivat osan sopeutuksesta palkkojen ja eläkkeiden jäädytyksinä. Lisäksi hallitus suunnittelee uusia veroja (Reuters). Ranskan riippumaton finanssipolitiikan valvoja piti hallituksen noin prosentin kasvuennustetta optimistisena ja alijäämätavoitetta vähimmäistasona (Le Monde). Suurempi alijäämä tarkoittaa, että uusia lainoja on myytävä enemmän nykyisellä korkotasolla.

Ranskalla ei ole vaikeuksia löytää lainanantajia. Jos tuotot pysyvät lähellä tämän viikon tasoa, jokainen velan jälleenrahoitus sitoo maan vuosiksi aiempaa korkeampaan korkoon. Korkomenot kasvavat sitä mukaa kuin lainoja erääntyy. Kasvun suuruus riippuu siitä, millä tasolla korot ovat, kun 197,4 mrd. euroa erääntyy. Lecornun hallitus ja budjetista päättävä jakautunut parlamentti joutuvat valitsemaan, miten lasku maksetaan: jäädytetäänkö menoja lisää, korotetaanko veroja vai otetaanko lisää lainaa korkeammalla korolla.