Tuntematon ammus osui tankkeriin Hormuzinsalmessa

Hormuzinsalmen kautta kulkevien alusten määrä on vähentynyt jyrkästi, ja vakuutukset ovat kallistuneet. Nyt tankkerin päällikkö on ilmoittanut, että tunnistamaton ammus osui aluksen konehuoneeseen. Siellä sijaitsevat laivan liikkeestä ja sähköntuotannosta vastaavat laitteet. Varoituksen julkaisi 4. lokakuuta UK Maritime Trade Operations, Britannian palvelu, joka välittää kauppa-aluksille tietoja uhista (UKMTO:n varoitus 150-26). Osuma lisää riskiä reitillä, jota laivanvarustajat ovat jo karttaneet. Toistaiseksi mikään julkistettu tieto ei osoita, että kyseisen tankkerin lasti olisi viivästynyt.

Päällikön ilmoitus ei ole tarkastustulos

Miehistön kerrottiin olevan turvassa, eikä varoituksen julkaisuhetkellä ollut ilmoitettu ympäristöpäästöistä. Muut tiedot ovat niukkoja. Varoituksessa ei nimetä alusta, sen lippuvaltiota, omistajaa, lastia tai määränpäätä, eikä siinä kerrota tarkkaa sijaintia. Julkaisupäivä ei välttämättä ole sama kuin osuman ajankohta.

Aluksen tyyppikin jää epäselväksi. Arab News huomautti, ettei UKMTO kertonut, kuljettiko alus öljyä vai nesteytettyä maakaasua (Arab News). Aluksen kutsuminen öljytankkeriksi menisi pidemmälle kuin tiedot antavat aihetta.

Associated Press kertoi samoista tiedoista konehuoneesta, miehistöstä ja päästöjen puuttumisesta (AP). Kaikki julkaistut kuvaukset perustuvat päällikön yhteen ilmoitukseen. Aluksen tarkastuksesta, omistajan lausunnosta tai matkan vaiheista ei ole julkaistu tietoja.

Tietojen puute vaikeuttaa talousvaikutusten arviointia. Konehuonevaurio voi pysäyttää aluksen kulun tai sähköntuotannon, jolloin alus jää paikoilleen tai tarvitsee hinausta. Varoituksesta ei käy ilmi, menettikö tankkeri jommankumman tai jatkoiko se matkaa. Hyökkääjästä ei kerrota.

Ylitysten hinta

Ennen tätä ilmoitusta salmen ylitti vain harva alus. Argusin raportoimissa Windwardin seurantatiedoissa laskettiin 17 ylitystä 29. syyskuuta; ennen sotaa ylityksiä oli noin 135 päivässä (Argus). Luku kertoo alusten, ei öljytynnyrien määrästä. Se osoittaa, kuinka harva laivanomistaja on valmis reitille. Se ei kerro, kuinka paljon öljyä tai kaasua on tosiasiassa toimitettu ostajille.

Hormuzinsalmen kautta kulki ennen konfliktia noin 20 miljoonaa barrelia öljyä päivässä, suunnilleen viidennes maailman kulutuksesta, kertoo US Energy Information Administration (EIA).

Salmen yhä ylittävien alusten vakuutukset maksavat paljon enemmän. Sotariskilisät eli konfliktivahinkojen varalta maksettavat ylimääräiset vakuutusmaksut ovat nousseet yli 40-kertaisiksi sodan alettua helmikuun lopulla. Arvio on peräisin Lloyd's Market Associationin Neil Robertsilta, joka puhui S&P Globalille (S&P Global). Luku kuvaa hintojen muutosta koko markkinalla, ei yksittäisen matkan vakuutusmaksua.

Yksittäiset vakuutustarjoukset kertovat kustannuksista toisesta näkökulmasta. Syyskuun lopulla osa niistä nousi 6–9 prosenttiin aluksen arvosta. Vakuutus hinnoitellaan tavallisesti seitsemän päivän jaksolle (MarineLink). Luvut mittaavat vakuutuskustannuksia eri tavoin, joten niitä ei voi yhdistää yhdeksi hintakehitykseksi. Molemmat osoittavat, että viikon vakuuttaminen salmessa maksaa nyt paljon enemmän kuin ennen helmikuuta.

Vakuutuksen ostaa laivanomistaja. Sopimukset ratkaisevat, kuka lopulta maksaa. Rahtaussopimuksessa kauppayhtiö vuokraa aluksen. Sopimusehdoista riippuen sotariskikulut voidaan siirtää kauppayhtiölle, joka voi yrittää kattaa ne öljyn tai kaasun hinnassa. Pelkkä vakuutustarjouksen nousu ei osoita, että hinta nousisi eurooppalaisille ostajille.

Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien putkistoissa voidaan kuljettaa osa raakaöljystä salmen ohi. Qatarin nesteytetylle maakaasulle ei ole vastaavaa ohitusreittiä, kertoo EIA (EIA). Siksi kaasun ostajat ovat salmen riskien kasvaessa alttiimpia häiriöille kuin öljynjalostamot.

Mitä osuma muuttaa

Washingtonin ja Teheranin neuvottelut salmen avaamisen ehdoista ovat yhä umpikujassa (To Brief). Pattitilanne, ei yksittäinen ilmoitus, määrittää laivanvarustajien toimintaympäristön. Syyskuun lopussa liikenne oli jo murto-osa sotaa edeltäneestä, ja vakuutustarjoukset olivat moninkertaisia (Argus). Varoitus 150-26 kertoo vaurioituneesta aluksesta väylällä, jota omistajat olivat jo karttaneet. Toistaiseksi ei ole näyttöä lastin menetyksestä tai viivästymisestä. Vain tankkerin omistaja tai lippuvaltio, eli maa, jossa alus on rekisteröity, voi kertoa, pysähtyikö alus. Kumpikaan ei ole kommentoinut.