Marokko pysäytti 294 Ceutassa

Ceutassa ei nähty 15. elokuuta uusintaa heinäkuun lopun joukkorajanylityksistä. Marokon turvallisuusjoukot pysäyttivät ryhmiä Fnideqin kaupungin lähellä, kolmen kilometrin päässä Espanjalle kuuluvasta Pohjois-Afrikan erillisalueesta. Viranomaiset käyttivät kyynelkaasua, helikoptereita ja poliisikoiria. El Tarajalin rajanylityspaikalla Espanjan viranomaiset kuvasivat tilannetta rauhalliseksi, eikä joukkomaista sisääntuloa tapahtunut (Europa Press, EFE).

Rauhallinen päivä kertoi olennaisen. Ceutan rajaa ei ratkaise ensisijaisesti Madrid eikä Bryssel, vaan Rabat.

Marokko päätti valvoa

Marokon poliisi pidätti edeltävinä päivinä 61 ihmistä, joiden epäiltiin yllyttäneen rajanylitysyrityksiin sosiaalisessa mediassa. Elokuun 15. päivänä turvallisuusjoukot pysäyttivät Fnideqissä 294 ihmistä. Luku nousi päivän aikana varhaisista 111 pysäytetyn tiedoista (Hespress). Espanja lähetti erillisalueen ympärille noin 1 600 poliisia ja Guardia Civilin jäsentä sekä perui sotilaiden lomia (El País). Espanjan varautuminen oli vakuutus. Ratkaiseva päätös tehtiin Marokon puolella.

Kuten aiemmassa jutussamme kerrottiin (To Brief), heinäkuun lopun paineaalto syntyi tilanteessa, jossa Marokon rajavalvonta näytti riittämättömältä tai ainakin sallivalta. Tuhansia ihmisiä pääsi Ceutaan useiden öiden aikana. Kahdenvälinen rajakiista muuttui EU-tason kiistaksi siitä, kuka vastaa Euroopan ulkorajasta käytännössä.

Ceuta kuuluu Espanjalle ja siten EU:lle. Espanja kuitenkin tarkastaa henkilöllisyyden matkustettaessa erillisalueelta manner-Espanjaan, mikä rajoittaa jatkoliikkumista voimakkaasti. Ceuta ei siksi ole niinkään laaja muuttoreitti Eurooppaan vaan testi siitä, kuka todella säätelee pääsyä EU:n maaperälle.

Elokuun 15. päivänä Marokko päätti valvoa rajaa. Heinäkuuhun verrattuna johtopäätös on selvä: jos Rabat pystyy pysäyttämään ylitykset halutessaan, Ceutan raja toimii Rabatin harkinnan varassa.

Rahaa ilman käskyvaltaa

Mikään sopimus ei velvoita Marokkoa valvomaan Euroopan rajaa. Järjestely näkyy ennen kaikkea rahassa, ei sitovassa oikeudessa. Heinäkuun rajakriisin jälkeen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kirjoitti Espanjan pääministerille Pedro Sánchezille. Hän kutsui Marokkoa "tärkeäksi strategiseksi kumppaniksi" ja tarjosi lisää teknistä ja taloudellista tukea (Brussels Signal). Komissaari Magnus Brunner viittasi Espanjan 114 miljoonan euron lisähätärahoitukseen, josta noin 28 miljoonaa euroa kohdistuu Ceutan vastaanotto- ja palautusjärjestelmiin (Euronews).

Valtasuhde kulkee yhteen suuntaan. Marokko päättää, ketkä pääsevät rajan tuntumaan. Espanja kantaa oikeudelliset seuraukset, kun ihminen pääsee sen alueelle. Bryssel tarjoaa rahaa ja Frontexin tukea. Frontex on EU:n rajavirasto, joka avustaa kansallisia viranomaisia mutta ei johda niitä.

Komissio ei voi käskeä Marokon santarmeja hajottamaan väkijoukkoa. Se voi palkita yhteistyötä jälkikäteen. Belgialainen Denktank Minerva tiivisti ongelman: Ceuta paljastaa "Euroopan linnakkeen" riippuvaiseksi kumppanista, joka voi kytkeä yhteistyön päälle ja pois (Denktank Minerva). Saksalainen uutisointi päätyi samaan arvioon (Tagesschau).

Mitä onnistuminen peittää

Mitä tehokkaammin Marokko pysäyttää ihmiset ennen Espanjan toimivaltaa, sitä vaikeampaa toimintaa on valvoa. Elokuun 15. päivänä Marokon viranomaiset määräsivät EFE:n ja Espanjan yleisradioyhtiö TVE:n toimittajat poistumaan Fnideqistä poliisioperaation aikana (elDiario.es). EU:n oikeusturva alkaa vasta Espanjan lainkäyttövallan piirissä: turvapaikkamenettely, tuomioistuinvalvonta ja perusoikeustakeet. Sitä ennen EU:lla ei ole suoria välineitä valvoa, miten Marokko pysäyttää ihmisiä tai käyttää voimaa.

Italian ja Tanskan edistämä 22 hallituksen kirje käytti Ceutaa perusteluna tiukemmille ulkorajoille ja EU:n ulkopuolisille turvapaikkakäsittelykeskuksille (Euronews). Italian pääministeri Giorgia Meloni ja sisäministeri Matteo Piantedosi ajoivat turvapaikkakäsittelyn siirtämistä EU-alueen ulkopuolelle. Madrid vastasi, että jatkoliike Ceutasta jäi alle yhteen prosenttiin, ja syytti Roomaa vaalitaktiikasta (Il Fatto Quotidiano).

Elokuun 15. päivän operaatio osoitti, että EU:n ulkopuolisen maan rahoittaminen rajanylitysten estämiseksi voi ehkäistä näkyvän kriisin yhtenä päivänä. Se ei osoittanut, että järjestely vähentää kuolemia, keventää muuttoliikepainetta tai poistaa Rabatin vipuvoimaa. Heinäkuun ja elokuun ero kertoo juuri tästä neuvotteluasemasta. Euroopan raja piti, koska Marokko päätti niin. Se on riippuvuutta, vaikka tulos näyttää onnistumiselta.