Pentagon antaa Euroopalle määräajan

Kuusi kuukautta. Siinä ajassa Pentagon aikoo päättää, mitkä Yhdysvaltain sotilaalliset tehtävät Euroopassa säilyvät ja mitkä poistuvat. Puolustusministeri Pete Hegseth sanoi Naton ministereille kesäkuussa, että osa liittolaisista reputtaa arvioinnin ja osa läpäisee sen "loistavin arvosanoin" (Stars and Stripes, Euronews).

Kyse ei ole vain sotilaiden määrästä. Naton pelote nojaa yhä niihin Yhdysvaltain hoitamiin toimintoihin, jotka eivät näy paraatikuvissa: johtamiseen, tiedusteluun, ilmatankkaukseen, raskaaseen ilmakuljetukseen ja ydinasejärjestelyihin. Jos Washington vetää näitä pois ennen kuin Euroopalla on toimivat korvaajat, pelote heikkenee ilman että kukaan virallisesti rikkoo Naton viidettä artiklaa eli yhteisen puolustuksen velvoitetta.

Mitä Washington tarjoaa ja mitä arviointi mittaa

Pentagonin päästrategi Elbridge Colby kutsuu muutosta nimellä "NATO 3.0": Eurooppa ottaisi vastuun tavanomaisesta puolustuksesta, Yhdysvallat säilyttäisi ydinasesateenvarjonsa ja siirtäisi voimiaan Tyynellemerelle (Washington Times, RFI). Käytännössä Washington haluaa Euroopan hallitusten puolustavan omaa aluettaan omilla johtamisjärjestelmillään aikataulussa, jota Eurooppa ei ole itse valinnut.

Arviointi ei rajoitu joukkomääriin. Pentagon tarkastelee myös sitä, antavatko liittolaiset kriisissä nopeasti tukikohtien käyttöluvat ja ylilentooikeudet. Yhden pääkaupungin hidas lupa voi tehdä Naton valmiista suunnitelmasta kriisitilanteessa vaikeasti toteutettavan.

Ratkaisevaa on, mitä Yhdysvallat tekee Naton puolesta. Se pyörittää liittokunnan sotilaallista käyttöjärjestelmää: johtorakennetta, joka sovittaa eri maiden joukot yhteen, tiedustelua, joka havaitsee uhkia, tankkerikoneita, jotka pitävät hävittäjät ilmassa, strategista ilmakuljetusta, joka siirtää raskasta kalustoa, sekä ydinasejakoon liittyviä järjestelyjä. Kenraali Alexus Grynkewich johtaa sekä Naton sotilasoperaatioita Euroopassa että Yhdysvaltain Euroopan-joukkoja (Air & Space Forces Magazine). Naton suunnittelu kulkee yhä amerikkalaisten kanavien kautta.

Liittolaiset vahvistavat putkia, eivät järjestelmää

Eurooppa rakentaa jo fyysistä puolustusinfraansa. Nato-maat hyväksyivät 27 miljardin euron polttoainehuoltosuunnitelman, joka siirtää logistiikkakykyä kohti itää (NATO). Puola yhdistää tutkia ja ohjuspattereita samaan ilmapuolustusverkkoon, jotta uhkia voidaan seurata ja torjuntaohjuksia laukaista yhdeltä näytöltä (Army Recognition). Kuten To Brief kertoi, Saksan johtama taisteluosasto testasi hiljattain raskaan kaluston siirtoa Puolan kautta Liettuaan yhdessä yössä. Harjoitus paljasti kitkaa rajaluvissa ja tieverkon kapasiteetissa. Samankaltaisia päivityksiä tehdään itäisellä sivustalla Liettuan Suwałkin käytävästä (15min) Kreikan logistiikkatukikohtiin (US Embassy Greece).

Tämä ei korvaa käyttöjärjestelmää. Euroopan yhteinen ilmatankkauslaivasto kasvaa aikanaan noin tusinaan tankkerikoneeseen. Grynkewichin mukaan määrä ei riitä sodan ylläpitämiseen (Air & Space Forces Magazine). EU:n turvallisuusalan tutkimuslaitos EUISS arvioi, että Euroopan ilmapuolustus- ja valvontakyky on ohut. Rajoitteena on myös se, kuinka nopeasti torjuntaohjuksia voidaan valmistaa ja varastoida (EUISS). Vaikein aukko koskee ydinasejakoa. Ranska on avannut keskustelun oman pelotteensa roolista Euroopan turvallisuudessa, mutta se ei tarjoa rahoitettua korvaajaa Yhdysvaltoihin kytketylle rakenteelle (IFRI). Saksa osti F-35-hävittäjiä ydinasejakotehtäväänsä varten, mikä vahvistaa riippuvuutta amerikkalaisista järjestelmistä sen sijaan, että korvaisi sitä (Simple Flying).

Sama kaava näkyy kaikissa sivustamaissa. Puola voi vastaanottaa ja siirtää joukkoja, mutta se ei voi korvata johtorakennetta, joka sovittaa ne yhteen. Liettua voi ottaa vastaan saksalaisen prikaatin, mutta sen pelotearvo riippuu ilmasuojasta ja vahvistusreiteistä, jotka eivät vielä toimi suuressa mittakaavassa. Romania voi suojata kiinteitä kohteita, kuten Naton Aegis Ashore -ohjuspuolustusasemaa, mutta se ei vielä pysty johtamaan alueellista puolustusta yksin.

Kello käy jo

Pentagon on jo vetänyt 5 000 sotilasta Saksasta, mukaan lukien pitkän kantaman tuliyksikön, jonka oli määrä siirtyä maahan, kertoo Stars and Stripes. Colbyn mukaan arviointi tekee Natosta "vahvemman ja kestävämmän". Euroopan omien puolustusinstituutioiden kuva on toisenlainen: maanosa pystyy valamaan betonia ja rakentamaan polttoainelinjoja nopeammin kuin se pystyy luomaan johtamisen, tiedustelun ja ydinpelotteen rakenteet, joita nämä linjat palvelevat.

Pentagonin kuuden kuukauden aikataulu osuu hetkeen, jota eurooppalaiset puolustussuunnittelijat pitävät lähivuosien haavoittuvana jaksona. Eurooppa vahvistaa putkistoa. Käyttöjärjestelmä on edelleen amerikkalainen. Colbyn ja Hegsethin on vastattava kysymykseen, jonka heidän oma arviointinsa nostaa esiin: mitä tapahtuu siinä välissä, kun Washingtonin aikataulu etenee nopeammin kuin Euroopan oma suorituskyky?