Kolme tankkeria sai osuman Hormuzinsalmen liikenteen hiipuessa

Kolmeen säiliöalukseen osui tuntemattomia ammuksia tiistaina 29. syyskuuta Hormuzinsalmessa. Iskuista kertoneet varoitukset tulivat julki vasta seuraavana aamuna (gCaptain). Salmen kautta kulkee Persianlahden öljyä ja Qatarin kaasua, joista Eurooppa on riippuvainen. Liikenne oli jo pudonnut murto-osaan sotaa edeltäneestä tasosta. Varoitukset lisäävät reitin riskejä, mutta niistä ei käy ilmi, kuka ampui tai aiheutuiko Euroopalle uusia kustannuksia.

Mitä varoitukset kertovat

Ilmoitukset teki UK Maritime Trade Operations (UKMTO), Britannian laivaston yksikkö, joka varoittaa kauppa-aluksia uhista. Se julkaisi varoitukset keskiviikkona tunnuksilla 144-26–146-26 (UKMTO 144-26, UKMTO 146-26). Eurooppalaiset tiedotusvälineet uutisoivat niistä muutamassa tunnissa (Le Figaro).

Yhdessä varoituksessa raakaöljyä kuljettaneen tankkerin kerrotaan saaneen osuman vasempaan kylkeensä. Toisen mukaan alukseen osui sen ollessa matkalla Persianlahdelle.

UKMTO:n varoituksissa ei arvioida vaurioita eikä kerrota miehistöjen tilanteesta. Tietojen puuttumisesta ei voi päätellä tilanteen olevan hyvä: niitä ei ole julkaistu. Varoitukset perustuvat alusten omiin ilmoituksiin osumista, mutta niissä ei nimetä asetta, laukaisupaikkaa eikä tekijää.

Mitä aiemmat iskut kertovat ja mitä eivät

Sodan molemmat osapuolet ovat iskeneet aluksiin näillä vesillä. Iranin vallankumouskaarti väitti 18. syyskuuta iskeneensä Trend-tankkeriin, koska alus oli sen mukaan kulkenut salmen läpi ilman lupaa (AP). Reuters kertoi 6. syyskuuta Yhdysvaltain joukkojen iskeneen iranilaisiin tankkereihin pannessaan täytäntöön Iranin satamien saartoa (Reuters).

Tapaukset osoittavat salmen olevan taistelualuetta. Ne eivät kerro, kuka osui nyt kolmeen tankkeriin. Vastuun osoittaminen vaatisi fyysisiä todisteita, kuten talteen otettuja sirpaleita, tutkatietoja tai alusten lippuvaltioiden eli rekisteröintimaiden tekemiä tarkastuksia. Tällaisia todisteita ei ole julkaistu.

Washingtonin ja Teheranin neuvottelut, jotka voisivat vähentää salmeen kohdistuvaa painetta, eivät ole tuottaneet sopimusta (To Brief).

Miten Eurooppa altistuu häiriöille

Aluksia kulkee yhä salmen läpi, mutta hyvin vähän. Windwardin seurantatietoihin viitaten Argus laski iskujen päivänä salmen läpi 17 aluskulkua. Ennen sotaa niitä oli noin 135 päivässä (Argus).

Hallitukset eivät päätä, lähtevätkö alukset matkaan. Ratkaisun tekevät aluksen päällikkö ja sitä liikennöivä yhtiö, ja vakuutusyhtiöt hinnoittelevat matkan vakuutuksen. UKMTO:n varoitus vaikuttaa näihin päätöksiin, mutta ei ratkaise niitä.

Eurooppaan vaikutus välittyy energiamarkkinoiden kautta. Ennen sotaa Hormuzinsalmen läpi kulki noin 20 miljoonaa barrelia öljyä päivässä, suunnilleen viidennes maailman kulutuksesta, kertoo Yhdysvaltain energiatietohallinto EIA (EIA). Qatarin nesteytetylle maakaasulle (LNG) ei ole putkireittiä salmen ohi. LNG:tä kuljetetaan aluksilla, sillä kaasu jäähdytetään ensin nesteeksi.

Italian energiyhtiö Edison oli menettänyt sodan alettua jo 35 Qatarin LNG-lastia ja arvioi jäävänsä ilman kuutta lisää joulukuun alkuun mennessä. Kauppalehti Staffetta Quotidiana kertoi arviosta 28. syyskuuta, päivää ennen iskuja (Staffetta Quotidiana).

Tiistain tiedot lisäävät uuden vaaran reitille, jota Euroopalla oli jo vaikeuksia käyttää. Ne eivät toistaiseksi osoita kustannusten kasvaneen. Julkisuudessa ei ole vakuutushintaa, polttoainehintaa tai toimitusmäärää, jonka perusteella iskujen vaikutuksen voisi erottaa sodan jo aiheuttamista menetyksistä. Tekijä jää tuntemattomaksi, kunnes tutkijat tai lippuvaltiot julkaisevat fyysisiä todisteita.