Trump hylkäsi Iranin ehdotuksen Hormuzinsalmen avaamisesta

Donald Trump kertoi 26. syyskuuta torjuneensa Iranin tarjouksen sodan lopettamisesta ja Hormuzinsalmen avaamisesta. ”He tekivät ehdotuksen, mutta hylkäsin sen”, Trump sanoi Valkoisessa talossa toimittajille (NBC News, Reuters). Suunnitelmassa Washingtonin olisi pitänyt toimia ensin. Sovittua etenemistapaa ei nyt ole, eikä Yhdysvallat ole esittänyt julkisesti vastaehdotusta. Öljyä ja Persianlahden nesteytettyä maakaasua, myös Qatarin kaasua, kuljettavien tankkerien reitti pysyy kiistanalaisena.

Ennen Trumpin lausuntoa tieto tarjouksen torjumisesta perustui nimettömiin yhdysvaltalaisviranomaisiin, ja Teheran kertoi odottavansa yhä virallista vastausta (Reuters). Nyt Trump ilmoitti päätöksestä itse. Hän ei kertonut, mitä ehtoa hän vastusti. Aiemmassa jutussamme kävimme läpi Iranin ehdot (To Brief).

Mitä Iran tarjosi ja missä järjestyksessä

Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi kertoi YK:ssa 25. syyskuuta, että Teheran oli toimittanut Washingtonille seitsemän päivän suunnitelman Qatarin toimiessa välittäjänä (YK:n pöytäkirja). Aikataulu alkaisi vasta, kun Yhdysvallat hyväksyisi ehdotuksen.

Araghchin mukaan toimet etenisivät tarkassa järjestyksessä. Washingtonin pitäisi toimia neljän tai viiden ensimmäisen päivän aikana. Iran avaisi salmen liikenteelle kuudentena päivänä, ja lopullista sopua koskevat neuvottelut alkaisivat seitsemäntenä (Al Jazeera).

Yhdysvaltain osuuteen kuuluivat uutistietojen mukaan Iranin satamiin kohdistuvan merisaarron purkaminen ja Iranin öljynvientirajoitusten lieventäminen. Lisäksi taistelut olisi pitänyt keskeyttää myös Libanonissa (AP). Koko kirjallista suunnitelmaa ei ole julkaistu.

Tarjouksessa asetettiin vastakkain kaksi erilaista meriliikenteen estettä. Washingtonin saarto estää aluksia pääsemästä Iranin omiin satamiin. Teheranin uhkaukset puolestaan vaarantavat liikenteen koko salmessa. Toisen esteen purkaminen ei poista toista, joten toimien järjestyksellä on suuri merkitys.

Miksi järjestys on kiistan ydin

Käytännön ongelma on selvä. Suunnitelman kuvatussa järjestyksessä Washingtonin pitäisi keventää Iraniin kohdistuvaa talouspainetta ennen kuin Iran avaa salmen liikenteelle. Se olisi ensimmäinen myönnytys, mutta ei kaikkien Yhdysvaltain vaikutuskeinojen luovuttamista. Myönnytys tehtäisiin ensin ja luottamuksen varassa.

Suunnitelmaan liittyy kaksi muutakin kysymystä. Libanonin tulitauko edellyttäisi Israelin suostumusta. Washington voi painostaa Israelia, mutta ei taata sen suostumusta. Julkaistut kuvaukset eivät myöskään kerro, miten osapuolet varmistaisivat toistensa toimien toteutumisen, vaikka julkaisematon koko teksti saattaa vastata kysymykseen. Trump ei ole sanonut näiden seikkojen olleen torjunnan syy, eikä päätöstä pidä tulkita niiden perusteella.

Eurooppa kantaa riskin ilman paikkaa neuvottelupöydässä

Ennen sotaa Hormuzinsalmen kautta kulki noin 20 miljoonaa barrelia öljyä päivässä, noin viidennes maailman kulutuksesta. Salmi oli tärkeä myös Persianlahden nesteytetyn maakaasun eli tankkereilla kuljetettavan LNG:n viennille (EIA). Syyskuun 25. päivänä salmen läpi havaittiin kulkevan yhdeksän alusta, kun ennen sotaa suuria aluksia kulki noin 125 päivässä (Cyprus Mail). Tanskalainen Maersk oli jo ottanut käyttöön 1 000 dollarin lisämaksun konttia kohden salmen läpi kulkeville aluksille kattaakseen vakuutus- ja miehistöriskit (SeaNews).

Kaasumarkkinoilla alettiin hinnoitella sopimuksen mahdollisuutta. Euroopan viitehinta, Alankomaiden TTF-sopimus, päätti perjantain 75,025 eurossa megawattitunnilta. Viikkoa aiemmin hinta oli yli 80 euroa, ja Argus liitti laskun Iranin tarjoukseen (Argus).

Markkinat olivat kiinni Trumpin puhuessa lauantaina, joten torjunnan vaikutusta hintoihin ei ole vielä voitu mitata.

Euroopan hallitukset ovat vaikuttaneet asiaan niillä keinoilla, joita niillä on. Saksan ulkoministeri Johann Wadephul tuki 24. syyskuuta 80 maan vaatimusta Hormuzinsalmen avaamisesta kokonaan (Handelsblatt). Vetoomus kertoo laajan maaryhmän tavoitteesta. Euroopan hallituksilla ei ole valtaa pakottaa Washingtonia purkamaan saartoaan tai Teherania luopumaan uhkauksistaan. Kumpikaan painostuskeino ei ole Euroopan käsissä.

Perjantain kaasuhinta heijasti osin toiveita sopimuksesta, jota Eurooppa ei voinut allekirjoittaa eikä estää. Washington torjui nyt ehdotuksen, jossa sen olisi pitänyt toimia ensin, eikä Euroopan hallituksilla ole keinoja pakottaa kumpaakaan osapuolta avaamaan salmea. Arvioon jää yksi varaus: koko suunnitelmaa ei ole julkaistu, eikä Trump ole kertonut, mitä ehtoa hän vastusti. Ennen kuin Washington nimeää vastustamansa ehdon tai esittää oman tarjouksensa, Eurooppa ei voi tietää, koskeeko erimielisyys toimien järjestystä vai itse sisältöä.